Jälleen terveyteen liittyviä höpinöitä tiedossa. Aloitetaan Fiiliksestä: viime viikon torstai alkoi normaalisti ja pienellä tollerilla oli täysi tohina päällä kuten aina. Iltapäivällä neiti muuttui uneliaaksi ja tyytyi makoilemaan sohvalla ja seuraamaan sieltä muiden tohotuksia. Tässä vaiheessa en osannut vielä mitenkään epäillä, että jokin olisi vinossa. Väsymys lisääntyi ja Fiilis siirtyi sänkyyn nukkumaan. Viiden aikoihin illalla aloitettiin valmistautuminen möllikisoihin lähtöön, mutta Fiilis ei suostunut nousemaan sängyltä. Tuntui vain hieman kuumalta joka paikasta. Tästä puoli tuntia ja Fiilis nousi sängystä ja vinkaisi muutaman kerran siirtyessään keittiöön. Siellä istahti vinosti eikä päässyt siitä ylös. Tarkemmin tutkittuani huomasin takajalkojen olevan hieman turvoksissa. Ensiavuksi särkylääke ja lumihankeen seisomaan. Illan neiti makasi sohvalla ja muutaman kerran käytiin seisoskelemassa lumihangessa.

Seuraavana aamuna Fiilis pystyi jo kävelemään, tosin tökösti, mutta kuitenkin. Jalat olivat vähän kinnernivelestä alaspäin turvoksissa, mutta kuumotus oli häipynyt. Fiilis oli kehittänyt itselleen lievän imusuontentulehduksen. Eläinlääkäriin ei tarvinnut lähteä, vaan neuvoteltiin puhelimitse. Oma ensiapu oli ollut oikein ja oireet saatiin taltutettua samoin tein. Nyt neiti saa olla viikon verran levossa, jotta turvotus häipyy kokonaan. Fiilis vaan ei tykkää olla aloillaan ja liikkeet ovatkin jo palautuneet normaaleiksi.

Sitten minun kultaiseen Lassiin. Tänä aamuna poika säikäytti minut pahanpäiväisesti. Lassin takajalat pettivät täysin alta, eikä poika päässyt nousemaan ylös. Avustettuna poika pystyi seisomaan laittaen kaikki voimansa etujalkoihin, joilla piteli kehoaan. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja auto kohti Karstulaa. Matkalla piti pysähdellä, kun poika on kaiken lisäksi kehittänyt itselleen ripulin eilisen päivän aikana. Eläinlääkäriin päästyä, Lassi pystyi jo kävelemään sisään klinikalle. Eläinlääkäri väänteli ja käänteli poikaa, mutta Lassi ei reagoinut mihinkään. Asentotunto ja kiputunto oli osittain poissa takajaloista sekä vasenmalta puolelta kehoa, toisekseen Lassi on myös niin kiltti, ettei näytä kipujaan. Itse vain pitää osata lukea noutajaa. Lisäksi kuvattiin selkä ja sieltä löytyi syy. Selässä on spondyloosi, pieni luupiikki. Ripuli on saanut noutajapojan selän kramppaamaan, ja luupiikki painaa hermoja, jonka seurauksena oli takajalkojen halvausoireita.

Hoidoksi Lassi sai kipulääkkeitä, lihasten rentouttajia, antibioottikuurin ripuliin sekä ripulilääkettä. Spondyloosi on Lassilla traumaperäistä. Kesällä tapahtui raju yhteentörmäys toisen koiran kanssa (Lassi seisoi haistelemassa maata ja toinen koira juoksi täysillä kylkeen), ja tämän seurauksena on selkä rankaan muodostunut luupiikki. Tällä kertaa kuvissa ei näkynyt kuin yksi, mutta eläinlääkäri suositteli kuvaamaan Lassin selän myös muista kulmista, jotta saataisiin selville onko siellä vielä lisää muutoksia. Nyt Lassipoika joutuu olemaan kaksi viikkoa täysilevossa. Ei lenkkiä, ei hyppimisiä, ei sohvalle kiipeilyä, ei portaita. Mamma saa siis urakalla pohtia kuinka kantaa poika rappusista ulos ja taas sisälle. Lisäksi pitäisi keksiä pojalle myös jotain aivotyöskentelyä, joten vinkkejä otetaan vastaan.