Valitettavasti aina minun tuurilla kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja epäonnistuvan. Se, että minulle käy niin käy myös Almalle. Koira alkaa muistuttaa emäntäänsä ja ottaa kaikki vaikutteet omaan elämäänsä. Silmät ovat kunnossa mutta paniikkikohtaukset lisääntyvät.
Neljä päivää jo kerettiin olla ilman niitä ja nyt on muutama päivänä Alma alkanut panikoimaan jo heti aamulla herättyään. Ei saa iloita liian aikaisin ja kellä onni on se onnen kätkeköön.

Katolta tippuva lumi ja lumisade saavat Alman pois tolaltaan. Alma tärisee niin kamalasti, että hampaat lyövät yhteen. Liikuskelee edestakaisin huoneesta toiseen ja välillä yrittää mennä turvaan mitä ihmeellisimpiin koloihin. Joskus panikointi kestää hetken, joskus melkein koko päivän. Erikoista on se, että joka kerta panikointi loppuu kello 15-16 välillä. Paniikin iskiessä Alma haluaa mennä johonkin pimeään paikkaan, yleensä menee vessaan, mutta tänään meni vaatehuoneeseen ja makoili siellä. Lähtee turvapaikasta heti jos laittaa valot päälle, aristaa siis myös valoa. Päivällä ei myöskään halua mennä pihalle muun lauman kanssa, vaikka ennen oli aina ensimmäisenä ovella ulos menossa. Lenkit kuitenkin onnistuvat eikä Almaa lenkkeillessä pelota ollenkaan, vaan on silloin oma itsensä eli  tarkkaavainen ja mammaa suojeleva energinen höyryveturi.

Harmittaa kovasti Alman puolesta. Ennen leikkausta ei pelännyt mitään. Onneksi panikoinnin aikana Alma tajuaa kaiken. Tulee luokse kun pyytää ja antaa laittaa kostuketta vasempaan silmään, on valmis tekemään jotain saadakseen makupalan, hakee tavaroita kun pyytää. Täytyy vain toivoa, että tämä on vain hetkellinen kausi ja Alma muuttuisi jälleen omaksi itsekseen. Ensi viikon perjantaiksi on varattu lääkäri aika, jolloin tarkistetaan missä kunnossa silmät tällä hetkellä ovat.