Oi joi, onpas mennyt aikaa siitä kun viimeksi olen kirjoitellut. Lauma voi ihan hyvin. Leevikin alkaa hiljalleen piristyä, ja Alman virkaa toimittaa iso (koiran kokoinen) pehmoleijona. Leevi vie leijonalle puruluuta ja nukkuu sen vieressä. Itsekin olen edelleen ihan hukassa ilman mieltäni, sieluani, Almaani. Ikävä on suuri, jopa suurempi mitä osasin odottaa. Alma on ollut viime aikoina usein unissani ja voi unieni mukaan oikein hyvin ja vaikuttaa onnelliselta. Olisinpa minäkin.

Oilin silmät ovat tällä hetkellä kunnossa. Uveiitti on parantunut ja ilman tippoja ollaan oltu jo pari viikkoa. Pannuksen suhteen näyttää myös hyvältä ja eläinlääkäri epäili, että pärjätään ilman hoitoja ainakin talven yli. Toivotaan näin. Leevi on muuttunut hyvinkin leikkisäksi. Onkohan se vanhuus nyt tulossa, että ihan lapseksi muututaan. Lenkillä on täysi tohina päällä ja Lassin kanssa tarkistellaan joka ikinen heinänkorsi. Sisällä Leevi matkii Lassin puskemisleikkejä ja minua on niin kiva taklata.

Lassi voi hyvin. Tällä hetkellä on Imurel ainoana lääkkeenä, ja sitä pitäisi syödä helmikuuhun asti. Ihon suhteen on sitten hieman hankalampaa. Kesän kortisoni-kuurit saivat ihon aika pahaan kuntoon ja nyt yritellään saada iktyoosia kuriin. Päätin kokeilla Dermoscent-kuuria ja nyt on menossa viides viikko. Sieltä täältä alkaa iho olla ok, mutta naama on nyt kovin hilseilevä ja samaten jalkoväli.  Toivotaan, että saataisiin iho kuntoon talveksi.  Mielen piristykseksi Lassi on päässyt kerran viikkoon agility treeneihin ja kyllä poika ainakin putkista pitää! Mun pieni kultainen salama on vauhdikas ja hauska tapaus!

Pari kuvaa Lassin ihosta: