Lassi Laser Salama on täällä jälleen! Noutajien vaihto maaliskuun alussa ja nyt on pojan vuoro olla mamman seurassa Helsingissä. Cushingin tautiin määrätty lääkitys toimii paremmin kuin hyvin ja Lassi voi melko loistavasti. Mitä nyt joinain päivinä on väsyneempi mutta korvaa sen sitten seuraavina päivinä touhuamalla. Aiemmin lelut pysyivät kopassa ja nykyisin ne on levällään ympäriinsä. Ja kun saan siivottua ne paikoilleen, voin vain huomata niiden jälleen poistuneen sieltä. Pitäisi varmaan opettaa noutajapoika siivoamaan jälkensä.

Siivoa vaan kuule ihan ite!

Nih!

Lenkillä mennään vauhdilla ja jokainen viesti on merkattava. Jokaisen citypupun, variksen ja ihan pikku tinttien perään ollaan lähdössä. Kova haukku lähtee, jos en päästä perään, ja siis noutajapoika ei pääse niiden perään. Sorsiakin ollaan käyty ihmettelemässä tuolla Viikinojan puistossa, sekä tietenkin ihania poneja. Sorsat ovat Lassista paljon mielenkiintoisempia, kumma juttu! Sisäinen noutaja on herännyt uuteen kukoistukseen ulkoisen lisäksi.

Lenkillä ei ole kovinkaan mahdollista enää haaveilla, pitää olla hereillä. Noutajapoika hilluu hihnanpäässä kuin pahainen murkkuikäinen pentu. Vastaan tuleville uroksille pitää vähän pullistella ja joillekin ihan kunnolla. Olenko helisemässä? Tämähän ei ole Lassilla ennen ollut tapana. Mutta Vetoryl-lääkitys on saanut pojan luonteenkin muuttumaan hyvinkin paljon. Olen aina ihmetelly kun Lassilla ei ole ollut varsinaista murkkuikää tai käytöstä, joten se ottaa nyt menetetyn ajan takaisin korkojen kera. Ja murkkuilee siis huimassa 7-vuoden iässä seniori-iän kynnyksellä. Ja sitten tuo flirttailu vastaan tuleville nartuille, välistä on kyllä sellainen meininki. Tuokin on puuttunut osittain Lassilta, välillä ei ole edes noteerannut juoksuisia narttuja, mutta kyllä nykyään. Vielä ei ole Lassille kastraatiota tehty, mutta nyt alkaa olla jo todella lähellä kuohinta. Tai sitten vaan uhkailen sitä sillä tarpeen vaatiessa.

Mutta, mähän olen ihan rauhallinen!

Ja otan nokoset näin söpösti!

Lääkitys on vaikuttanut myös ihon kuntoon ja turkkiin. Tumma hilse on muuttunut joistain kohdista vaaleaksi. Turkkiin on tullut valkoisia kohtia ja ne karvat ovat todella karheita. Mutta karva ainakin kasvaa, ainakin kaulassa. Hilseilyn määrä on vähentynyt. Leikkisyyttä on tullut lisää myös pallojen muodossa. Tennispallo harjoittelua tapahtuu aina silloin tällöin. Kaksi menee suuhun kerralla ja kolmatta yrittää sinne epätoivoissaan ottaa. Mutta pieni työtapaturma tapahtuu aina ja ne kaksi jo suussa olevaa tipahtaa pois ja on aloitettava alusta. Palloja kohtaan on ilmestynyt myös uusi mielenkiinto. Aiemmin Lassi ei pallon noutamisesta oikein pitänyt. Mutta nykyisin kun tuo pallon minulle makupalan toivossa, heitänkin pallon ja vaikka kuinka noutajapoika yrittää taistella noutoviettejään vastaan, on pallon perään pakko lähteä. Palaa pallon kanssa luimistellen. Voi pahus, että lähdinkin perään! Aiemmin lopetti pallon tuomisen tuohon, mutta nykyään tuo sen uudestaan ja uudestaan minulle. Heitä nyt lähden perään tai sitten en, mutta kuitenkin menen perään.

Mitä minä muka oon nyt tehnyt?

Lääkityksellä on vaikutusta myös selkäoireisiin. Vielä joulukuussa mentiin loppulenkit pupuloikilla eteenpäin. Mutta nykyään viiden kilsan lenkki menee ilman pupuloikkia. Kaunista katseltavaa, kun koira kävelee oikealla tavalla. Jos viime syksynä Lassi jaksoi kulkea noin satametriä ennen kuin väsähti niin nyt mennään joka toisena päivänä vähintään kymmenen kilsaa. Tosin pilkottuna kahteen eri lenkkiin ja lisäksi sitten koirapuistoilua sekä muu ulkona käynti. Pääsiäisviikolla on tiedossa eläinlääkärille kontrollikäynti ja tarkistetaan veriarvot.

Lassin monet ilmeet...