No niin, nyt on hieman mietitty eilistä eläinlääkärireissua. Nuo Lassin patit ovat yhteydessä viime syksyiseen imukudoksen liikakasvuun, koska silmien väliin on samaan kohtaan uusinut patti.  Kaiken aikaa on Lassia tutkineet eläinlääkärit muistuttaneet siitä ikävästä asiasta, että mahdollisuus lymfoomalle on suuri. Sitä milloin sitten niin käy, ei voi sanoa, mutta nyt näyttää aika pahalta. Toivottavasti tämä on vain pahaa unta ja ensi viikolla herään siitä.

Viime yö meni Lassilla vinkuessa. Oli pakko laittaa kauluri pojalle yöksi, ettei vaan revi tikkejä auki. Koska Lassi onkin aika herkkis, ei poika oikein uskonut itseensä kauluri kaulassa. Itsellä meni sitten yli puolet yöstä valvoessa pojan vieressä. Aina kun nukahti, yritin itse hiipiä sänkyyn, mutta eipäs sitä noin vain noutajaa huiputeta. Saman tien alkoi itku, kun peiton vedin korville, joten ei muuta kuin uudestaan kultsun viereen ja sitten kuuluikin sellainen ihana huokaus, että kyllä se mamma mua rakastaa.

Tänään onkin sitten meillä ollut Lassin kanssa erimielisyyksiä siitä, että kuinka paljon saa riekkua, kun takajalan taipeessa on useampi tikki. Eipä poika minua kuuntele vaan menee menojaan. Olinpa tyhmä kun ajattelin noutajan olevan helpompi pitää aisoissa kuin belgin. No oppia ikä kaikki!