Kauan se kestikin, on aika siirtyä eteenpäin... Mitään ihmeempää ei siis ole tapahtunut, tänään vain on tunteellinen päivä. Puolisen vuotta jahkailin ja pohdin. Mennäänkö tuonne vai sittenkin tänne. Voi olla jonkun mielestä aivan turha päivitys, ja ehkä katoaa tuhkana tuuleen mutta onpahan muistissa täällä.

Eilen oli viimeinen päivä kun kotisivut olivat toiminnassa. Sanoin sopimuksen irti kun ei vaan ollut mielenkiintoa päivittää tahi puuhastella niiden parissa. Kotisivut olivat toiminnassa almaleevi . net osoitteen alla. Julkaisu huhtikuussa 2009, jolloin vielä oli toivoa Alman suhteen. Mutta kaikki päättyy aikanaan ja meidän tarinamme heinäkuussa 2009. Toukokuun 2012 lopulla oli aika hyvästellä Leevi. Sen jälkeen ei ole ollut minkäänlaista inspiraatiota sivuja päivitellä. Joskus vain toivoo sinisilmäisesti kaiken kestävän ikuisesti, mutta maanpinnalle tipahtaminen on aina väistämätöntä. Viime aikoina on ollut hyvin kiireistä opiskelujen saralla ja samalla on ollut äärettömän ikävä Almaa ja Leeviä. Kun surua patoo tarpeeksi pitkään, niin kyllä se sieltä tulee...

Meille jää siis vain tämä blogi, jonka päivittämistä en ole aikomuksissa lopettaa. Nyt sitten kysynkin niiltä harvoilta tai useilta lukijoilta, mistä minä sen tietäisin, että mistä haluaisitte saada tietoa hurjista hurtistani, lutusista sohvanvaltaajista, ahkerista mamman ulkoiluttajista?

kirjuri Maria, Fiilis, Lassi & Oili