Viikko on mennyt vauhdilla. Alma ja kumppanit ovat nauttineet kaulurittomattomasta elämästä. Alma on päässyt mukaan metsälenkeille ja nauttinut äärettömästi Lassin jahtaamisesta. Lassikin on ollut onnesta soikeena, kun Alma taas huomioi hänet ja leikkii. Kun Alman silmät toimivat, niin toimii lauma. Muut ovat olleet Alman viimeisimmän leikkauksen jälkeen kuin orpoja, mutta nyt alkaa olla kuhinaa kuin muurahaiskeossa.
Mutta siispä tämän päiväseen. Mentiin käymään mökillä ja samalla päätettiin tehdä Lassille ja Oilille metsäjäljet sekä koko jengille esineruutu. Ruutu oli täynnä vauhtia ja vaarallista menoa. Ruutuun vietiin noin kaksitoista esinettä (laiskat tekijät), jotta saatiin jouhevalla vauhdilla vaihdettua aina seuraava koira. Eli jokainen sai hakea kolme esinettä. Muu lauma sai kiltisti (lue äänekkäästi) istua paikoillaan puuhun sidottuina, sillä välin kun yksi suoritti tehtävää. Yllättävää oli, että kukaan ei hermostunut toisten kiljumisesta. Olivat raukat niin tosissaan auttamassa emäntää, kun on hukannut kaiken arvokkaan lompakoista kenkiin ja kengistä rukkasiin, voi voi!
Leevi-lepakkomies sai ensimmäisenä kunnian näyttää kuinka sitä oikeasti hommia tehdään. Vauhtia oli ja maa vain pöllysi kun Leevi paineli hakemaan tavaroita. Kuvia tuli otettua, mutta kun tuota vauhtia on niin ei oikein onnistu.
Alma sitten sai kokeilla pitkästä aikaa jotain oikeata hommaa. Siinä ei ollut riemulla rajoja kun Alma lähti esineitä hakemaan. Kuvia tuli ja ehkä ei toisista niin onnistunut otos, mutta mielestäni kertoo paljon. Tässä Alma tukka hulmuten:
Kuten olen varmaan joskus maininnut, ei meidän Oili oikein ole niitä parhaimpia hakijoita. Noutamisharjoitukset ovat usein aika tuskallisia, kun blondi ei vaan tajua mitä pitää tehdä. Tällä kertaa sitten meidän pikku-kirppu saikin oikeasti meidät täysin ymmälleen. Uskomaton vauhti millä lähti ekaa esinettä hakemaan. Ja toi vielä, puotti tosi jalkoihin, mutta kuitenkin. Loput esineet tulivat myöskin vauhdilla, mitä nyt toinen tippui vauhdissa, mutta löysivät ohjaajan luokse. Kuvat epäonnistuivat täysin Oilista, kun oli niin hauskaa katsella pikkuisen menoa.
Viimeisenä Lassi-poika. Sanotaanko näin kun belgeillä hajoaa maa alla, niin Lassilla lisäksi tanner tömisee. Vauhdilla lähti hakua tekemään, mutta kun löysi ekan esineen, niin hieman yritti huijata ja lähti tekemään kunniakierrosta. Kunnon ei ja niin tulee esine ohjaajalle. Lassin työskentely on ihanan rauhallista ja tarkkaa, kunhan vain muistaisi keskittyä koko ajan. Lassin taidon näyte:
Jälkien ajo sujui Oililta ja Lassilta oikein kivasti. Lassi siis keskittyy enemmän jäljen ajamiseen kuin keppien nostamiseen, kun taas Oili ei ymmärrä miksi jälkikepin löydettyä pitäisi vielä jatkaa jäljen ajoa. Kuitenkin se minkä ajoi, ajoi todella tarkasti. Mutta pitää muistaa se, että eipä olla Lassilla aiemmin jälkeä ajettu ja Oilikin on ajanut joskus alle vuoden ikäisenä viimeksi jäljen. Tiedetäänpä nyt sitten kuinka tästä etiäpäin mennään.
Leevi ja Oili vahtii maastoa
Lassi kotona rankan retken jälkeen
Mutta siispä tämän päiväseen. Mentiin käymään mökillä ja samalla päätettiin tehdä Lassille ja Oilille metsäjäljet sekä koko jengille esineruutu. Ruutu oli täynnä vauhtia ja vaarallista menoa. Ruutuun vietiin noin kaksitoista esinettä (laiskat tekijät), jotta saatiin jouhevalla vauhdilla vaihdettua aina seuraava koira. Eli jokainen sai hakea kolme esinettä. Muu lauma sai kiltisti (lue äänekkäästi) istua paikoillaan puuhun sidottuina, sillä välin kun yksi suoritti tehtävää. Yllättävää oli, että kukaan ei hermostunut toisten kiljumisesta. Olivat raukat niin tosissaan auttamassa emäntää, kun on hukannut kaiken arvokkaan lompakoista kenkiin ja kengistä rukkasiin, voi voi!
Leevi-lepakkomies sai ensimmäisenä kunnian näyttää kuinka sitä oikeasti hommia tehdään. Vauhtia oli ja maa vain pöllysi kun Leevi paineli hakemaan tavaroita. Kuvia tuli otettua, mutta kun tuota vauhtia on niin ei oikein onnistu.
Alma sitten sai kokeilla pitkästä aikaa jotain oikeata hommaa. Siinä ei ollut riemulla rajoja kun Alma lähti esineitä hakemaan. Kuvia tuli ja ehkä ei toisista niin onnistunut otos, mutta mielestäni kertoo paljon. Tässä Alma tukka hulmuten:
Kuten olen varmaan joskus maininnut, ei meidän Oili oikein ole niitä parhaimpia hakijoita. Noutamisharjoitukset ovat usein aika tuskallisia, kun blondi ei vaan tajua mitä pitää tehdä. Tällä kertaa sitten meidän pikku-kirppu saikin oikeasti meidät täysin ymmälleen. Uskomaton vauhti millä lähti ekaa esinettä hakemaan. Ja toi vielä, puotti tosi jalkoihin, mutta kuitenkin. Loput esineet tulivat myöskin vauhdilla, mitä nyt toinen tippui vauhdissa, mutta löysivät ohjaajan luokse. Kuvat epäonnistuivat täysin Oilista, kun oli niin hauskaa katsella pikkuisen menoa.
Viimeisenä Lassi-poika. Sanotaanko näin kun belgeillä hajoaa maa alla, niin Lassilla lisäksi tanner tömisee. Vauhdilla lähti hakua tekemään, mutta kun löysi ekan esineen, niin hieman yritti huijata ja lähti tekemään kunniakierrosta. Kunnon ei ja niin tulee esine ohjaajalle. Lassin työskentely on ihanan rauhallista ja tarkkaa, kunhan vain muistaisi keskittyä koko ajan. Lassin taidon näyte:
Jälkien ajo sujui Oililta ja Lassilta oikein kivasti. Lassi siis keskittyy enemmän jäljen ajamiseen kuin keppien nostamiseen, kun taas Oili ei ymmärrä miksi jälkikepin löydettyä pitäisi vielä jatkaa jäljen ajoa. Kuitenkin se minkä ajoi, ajoi todella tarkasti. Mutta pitää muistaa se, että eipä olla Lassilla aiemmin jälkeä ajettu ja Oilikin on ajanut joskus alle vuoden ikäisenä viimeksi jäljen. Tiedetäänpä nyt sitten kuinka tästä etiäpäin mennään.
Leevi ja Oili vahtii maastoa
Lassi kotona rankan retken jälkeen
Kommentit