Viime päivityksen jälkeen tapahtunutta. Lassille määrättiin lääkitys puoleksi vuodeksi. Eli Imurel-kuuri on jälleen käynnissä. Vaikka patit hävisivät viikon kuluessa lääkityksen aloittamisesta, on tärkeää jatkaa lääkityksellä sen vuoksi, että on pelko ettei pojan keho tulevaisuudessa enään reagoisikaan lääkkeisiin, jolloin vaarana on syöpä. Lisäksi Lassilla on tällä hetkellä antibioottikuuri menossa silmien vuoksi. Poika keräsi kasan heinän siemeniä vilkkuluomien alle ja kehitti näin märkäisen vilkkuluomien tulehduksen. Imurel-kuurin alku sujui Lassilta varsin väsyneissä merkeissä, sivuvaikutuksena kun on seisaaltaan nukahtaminen, ainakin Lassilla. Nyt poika on sitten ollut vaisu vilkkuluomien tulehduksen vuoksi.

Leevi vanhenee silmissä. Harmaata alkaa ilmestyä ja hieman on dementian oireita ilmassa. Lepakko pistää kauhean metelin pystyyn, jos joku muu kuin Lassi käy koskemassa Lassin ruokakuppiin. Lisäksi on aivan kauheata, jos jonkun koiran ruokakuppi kaatuu kumoon, on sitä mentävä sitten eteiseen kurkkimaan nurkan taakse ja örisemään tilanteelle, että tulkaa nyt joku auttamaan. Toisena päivänä ollaan pirteitä ja toisena päivänä niin väsyneitä. Lisäksi Leevi ei ole tajunnut tätä, että helteellä on sisällä oleminen paljon miellyttävämpää kuin auringon paisteessa pihalla. Lepakko on alkanut myös huutamaan laiturilla, jos menen uimaan. Antakaas olla jos vain vähänkin poikkean sivummalle tai liian kauas, silloin tulee vanhukselle kauhea hätä.

Oili on pitänyt kisa- ja treenitaukoa agilitystä, ja sen huomaa silmistä. Silmät ovat paljon rauhallisemmat, eivätkä punoita niin paljoa. Hieman on kuivumista ollut, mutta se on varmaan johtunut näistä helteistä.

Sitten Fiilikseen. Neidistä on kuoriutunut vesipeto ja vedelle jutteleva otus. Mökillä ollaan käyty lähes pävittäin uimassa, ja minäkin saan nauttia siitä, kun joku koira ui vierellä. Fiilis tosin paimentaa minua vedessä, kiertää ympyrää ja estää liian syvälle menemisen. Lisäksi vaakkujen kanssa ollaan edistytty sen verran, että vedestä ne noudetaan vauhdilla, mutta maalla ei sitten millään kiinnosta. No ei tässä vielä mikään hätä ole. Nyt kun neiti on jo seitsemän kuukautta vanha olen päättänyt, että pellossa kasvaminen ja vapaan kasvatuksen saanut tollerineiti, saa luvan aloittaa varsinaisen koulutuksen. Ollaan edistytty sen verran, että koulutusmakkarat löytyvät jo jääkaapista! Näyttelyitä vartenkin pitäisi treenailla, mutta katsotaan nyt mihin sitä neidin ilmoittaisi. Lisäksi ongelmana on nuo korvat. Ne pysyvät paikoillaan päivän ja sitten ovat taas miten sattuu. Mutta minkäs sille teet, että Fiiliksestä on elämä on niin kivaa ja jännää, että korvat vääntyvät innostuksesta.