Tämä niin ihanainen sää saa oikeasti miettimään muuttoa ulkomaille. Tämä pimeys ja märkyys masentaa. Olisi edes hieman pakkasta, niin ei tuntuisi niin kolkolta. Missä ovat ne korkeat lumikinokset, joita pienenä ihmettelin? Vai olinko silloin vain niin pieni, että ne näyttivät isoilta? Taitaa jäädä sukset hankkimatta tänäkin "talvena". Luistella sentään saa koirien perässä lenkillä. Jee, vaarallista elämää.
Almalle olen varannut eläinlääkäri ajan, kuono kohti klinikkaa 19.12. Verikokeita ja ehkä röntgenkuvia selästä. Alma on ollut vikisemättä selkäänsä noin kolmen viikon ajan, kunnes taas on aloittanut. Nyt nukkuessa pään kääntäminen on saanut Alman vinkaisemaan muutaman kerran. Viime talven/kevään aikana tehtyjen leikkausten jälkeen, Alma oli levoton aina kun satoi lunta. Silloin ajateltiin sen vain johtuvan kivusta ja siitä, että näkö on vielä sumea leikkausten jäljiltä. No nyt ovat taas alkaneet pienet panikoinnit kun sataa lunta tai räntää. Eli Alman silmät kuitenkin kerkesivät vaurioitua ennen leikkauksia. Näkö on aika huono. Lisäksi vaaleus heijastaa jotenkin ilkeästi. Eli ei näytä hyvältä Alman osalta tällä hetkellä.
Lassin kortisonikuuri on loppunut. Nyt sitten jännityksellä odotellaan, kuinka käy. Pysyykö patit iholta poissa ja hävisivätkö silmistä nodulat lopullisesti. Valitettavasti kortisoni on kuivattanut Lassin ihon todella pahasti. Mikäköhän olisi paras kosteuttaja? Itse nimittäin reagoin aika voimakkaasti Lassin hilseeseen. Vielä ollaan levossa joulukuu ja sitten tammikuussa poika pääsee jälleen agilityn pariin. Lassista kyllä huomaa, ettei sitä ole luotu olemaan tyhjän panttina. Tekemistä pitäisi keksiä koko ajan. Viikonloppuna ilmenikin sitten muutama uusi temppu, jonka poika on ihan itsenäisesti oppinut. Tähän mennessä Lassi ei ole yrittänyt availla ovia. Nyt sitten on poika keksinyt kuinka homma toimii, siis onneksi kyseessä ovat vain raollaan olevat ovet. Kuono väliin ja pieni työntö sivulle, niin ne vain aukeaa. Sitten aarteitten kimppuun, jotka yleensä sattuvat olemaan minun villasukkia. Toinen temppu minkä Lassi on oppinut on villapaidan riisuminen ihmiseltä. Kyseessä täytyy kylläkin olla ylimitoitettu villapaita, mikä lähtee helposti pään yli. Kolmas temppu minkä Lassi osaa tehdä on minun kynsien alusten puhdistaminen. Tämä huomattiin kahvipöydässä. Lassi kerjäsi suklaakakkua ja minä sitten nostin sormenpäillä murusia Lassille. Poika otti sormet suuhun ja rupesi alahampaillaan putsaamaan kynnenalusia. Neljäs temppu on kiipeäminen istumaan ruokapöydän ääreen. Ei mikään näistä kovinkaan hyödyllistä, mutta pitävät Lassin mielen virkeänä. Toisekseen Lassi on ottanut opikseen, että mamma voi kadota ihan milloin vain. Sen takia onkin hyvä käydä tarkistamassa minut ajallaan. Lenkillä myös kierretään ympyrää lauman ympärillä, eli meidän noutajasta on tulossa paimen!
Leevi alkanut vanhenemaan. Toissa päivänä pistin koirat pihalle, ja Leevi oli sitä mieltä, että ei kiinnosta sinne mennä. Päästin takaisin sisälle ja Leevi päätti matkalla ruveta nostamaan koipea oven eteen harjaan! Että näin. Toisekseen herra on alkanut viihtyä sylissä, mitä ei ole aiemmin tahtonut. Samaten yöt haluaisi nukkua sängyssä ja jos ajan pois yrittää murista olla äkäinen! Leevin tuntevat tietävät, että eihän se oikeasti ole vihainen, yrittää vain esittää.
Oili-kirppu on mikä on. Suloinen, pieni ja viekas. Edelleen seuraa minua päivisin, jotten vain katoa. Toisekseen Oilihan oli reissuni aikana käynyt nappaamassa nollan agilitystä. 15.11. Varkauden kisoissa nolla ja kuudes sija. Hienoa Oili ja Paula! Silloin tällöin meillekin aurinkoa. Oili on nyt ollut kovasti leikkituulella. Sisällä kyytiä saavat pehmolelut ja Leevi, ulkosalla Lassi. Pieni lumimäärä ja räntä saa Oilin leikkisälle tuulelle. Lassi kaatuu maahaan tarkoituksella ja Oili on kunnolla kimpussa repimässä suuntaan ja toiseen. Välistä pyydetään Almaa mukaan, mutta meidän matriarkka ei siihen suostu. Lapset leikkikööt lasten leikkejä.
Almalle olen varannut eläinlääkäri ajan, kuono kohti klinikkaa 19.12. Verikokeita ja ehkä röntgenkuvia selästä. Alma on ollut vikisemättä selkäänsä noin kolmen viikon ajan, kunnes taas on aloittanut. Nyt nukkuessa pään kääntäminen on saanut Alman vinkaisemaan muutaman kerran. Viime talven/kevään aikana tehtyjen leikkausten jälkeen, Alma oli levoton aina kun satoi lunta. Silloin ajateltiin sen vain johtuvan kivusta ja siitä, että näkö on vielä sumea leikkausten jäljiltä. No nyt ovat taas alkaneet pienet panikoinnit kun sataa lunta tai räntää. Eli Alman silmät kuitenkin kerkesivät vaurioitua ennen leikkauksia. Näkö on aika huono. Lisäksi vaaleus heijastaa jotenkin ilkeästi. Eli ei näytä hyvältä Alman osalta tällä hetkellä.
Lassin kortisonikuuri on loppunut. Nyt sitten jännityksellä odotellaan, kuinka käy. Pysyykö patit iholta poissa ja hävisivätkö silmistä nodulat lopullisesti. Valitettavasti kortisoni on kuivattanut Lassin ihon todella pahasti. Mikäköhän olisi paras kosteuttaja? Itse nimittäin reagoin aika voimakkaasti Lassin hilseeseen. Vielä ollaan levossa joulukuu ja sitten tammikuussa poika pääsee jälleen agilityn pariin. Lassista kyllä huomaa, ettei sitä ole luotu olemaan tyhjän panttina. Tekemistä pitäisi keksiä koko ajan. Viikonloppuna ilmenikin sitten muutama uusi temppu, jonka poika on ihan itsenäisesti oppinut. Tähän mennessä Lassi ei ole yrittänyt availla ovia. Nyt sitten on poika keksinyt kuinka homma toimii, siis onneksi kyseessä ovat vain raollaan olevat ovet. Kuono väliin ja pieni työntö sivulle, niin ne vain aukeaa. Sitten aarteitten kimppuun, jotka yleensä sattuvat olemaan minun villasukkia. Toinen temppu minkä Lassi on oppinut on villapaidan riisuminen ihmiseltä. Kyseessä täytyy kylläkin olla ylimitoitettu villapaita, mikä lähtee helposti pään yli. Kolmas temppu minkä Lassi osaa tehdä on minun kynsien alusten puhdistaminen. Tämä huomattiin kahvipöydässä. Lassi kerjäsi suklaakakkua ja minä sitten nostin sormenpäillä murusia Lassille. Poika otti sormet suuhun ja rupesi alahampaillaan putsaamaan kynnenalusia. Neljäs temppu on kiipeäminen istumaan ruokapöydän ääreen. Ei mikään näistä kovinkaan hyödyllistä, mutta pitävät Lassin mielen virkeänä. Toisekseen Lassi on ottanut opikseen, että mamma voi kadota ihan milloin vain. Sen takia onkin hyvä käydä tarkistamassa minut ajallaan. Lenkillä myös kierretään ympyrää lauman ympärillä, eli meidän noutajasta on tulossa paimen!
Leevi alkanut vanhenemaan. Toissa päivänä pistin koirat pihalle, ja Leevi oli sitä mieltä, että ei kiinnosta sinne mennä. Päästin takaisin sisälle ja Leevi päätti matkalla ruveta nostamaan koipea oven eteen harjaan! Että näin. Toisekseen herra on alkanut viihtyä sylissä, mitä ei ole aiemmin tahtonut. Samaten yöt haluaisi nukkua sängyssä ja jos ajan pois yrittää murista olla äkäinen! Leevin tuntevat tietävät, että eihän se oikeasti ole vihainen, yrittää vain esittää.
Oili-kirppu on mikä on. Suloinen, pieni ja viekas. Edelleen seuraa minua päivisin, jotten vain katoa. Toisekseen Oilihan oli reissuni aikana käynyt nappaamassa nollan agilitystä. 15.11. Varkauden kisoissa nolla ja kuudes sija. Hienoa Oili ja Paula! Silloin tällöin meillekin aurinkoa. Oili on nyt ollut kovasti leikkituulella. Sisällä kyytiä saavat pehmolelut ja Leevi, ulkosalla Lassi. Pieni lumimäärä ja räntä saa Oilin leikkisälle tuulelle. Lassi kaatuu maahaan tarkoituksella ja Oili on kunnolla kimpussa repimässä suuntaan ja toiseen. Välistä pyydetään Almaa mukaan, mutta meidän matriarkka ei siihen suostu. Lapset leikkikööt lasten leikkejä.
Kommentit