Taasen on mennyt aikaa viime kirjoituksesta, mutta kiirettä on pitänyt.  Heinäkuussa pääsin kauan odottamalleni reissulle Ahvenanmaalle. Melkein koko pääsaari tuli kierrettyä mukavassa seurassa.

Perjantaina 15.7.2011 lähdimme kohti Turkua. Matkan varrella alkoi tihkusade, jota jatkui koko illan. Aloin hiljalleen varautua siihen, että taitaa mennä koko reissu pilalle sateen vuoksi. Turkuun päästyämme, sain nimikkeen matkanjohtaja ja eteeni ilmestyi esitteitä Ahvenanmaalta. Onneksi minulla oli ollut ajatus paikoista ja suunnitelmat valmiina jo puolen vuoden ajan.

Lauantaiaamuna oli aikainen herätys. Jälleen sadetta riitti, ja alkoi hieman pelottamaan, josko paha olo olisi aivan kamala laivalla. En valitettavasti kestä pienintäkään keinahdusta tahi pyörähdystä, kun jo huono olo yllättää. Laivan lähtiessä liikkeelle sade väistyi ja Maarianhaminaan saapuessamme keli oli hieno. Ensi töikseen kirjauduttiin hotelliin ja lähdettiin hakemaan esitteitä Maarianhaminan turisti-infopisteestä. Matkaan tarttui pienoinen pino esitteitä. Päätettiin, että tietyt paikat piti kiertää ja muu olisi sitten ekstraa, jos johonkin päädyttäisiin. Lauantaina kohteena oli Bomarsund, josta kameraan tallentui seitsemän sellaista kasvia, joita ei kasviossani vielä ollut. Maarianhaminan merikorttelissa oli samaisena viikonloppuna markkinat, joilla piipahdettiin nopeasti. Illalla ennen ruokailua kierrettiin Tullarnsin aluella.

Bomarsund

Liuskaraunioinen

Lenni-lokinpoikanen

riikinkukko Tullarnin puistoniittyalueella

Sunnuntaina oli vuorossa Ramsholmen, jossa kameraan tallentui liuta kasveja (7 -10 uutta, mm. maarianverijuuri, lehtovirmajuuri, poimulehväsammal, rakkoapila, lehtopähkämö) ja alueella vapaasti hoitotöitä tekemässä olleita lehmiä. Hieman mietitytti kaupunkilaislasta mennä ohitse, mutta elossa ollaan edelleen! Seuraavana oli vuorossa Eckerö, jossa kävimme riistaeläinsafarilla ihmettelemässä saksanhirviä, villisikoja, kuusipeuroja sekä strutsia. Eläimet oli mahdollisuus nähdä ihan läheltä ja saipa niitä ruokkiakin jos uskalsi.  Eckeröhön kun oltiin tultu oli tietenkin vierailtava postitalolla sekä maistettava kahvilan suklaakonvehteja. Jälleen kameraan tallentui merenrantakivikosta uusia ihmetyksiä kuten nyylähaarikko ja merivirmajuuri. Ihmetystä aiheutti se, että ne kasvit mitä meiltä päin löytyy kukkapenkistä, kasvavat Ahvenanmaalla pitkin tienpenkkoja, vähän kuin rikkakasveina. Neidonkieli ja malva kukkivat kilpaa tienpenkoilla. Illemmalla oli vuorossa vierailu Lemlandissa puutarhaa ihmettelemässä. Upea paikka, josta saa kuka vaan ideoita omaan pihaansa. Matkalla pysähdyttiin myös katsomaan kanaalijuhlia, jotka tosin olivat päättymässä.

poimulehväsammal

Ramsholmenin maiseman hoitaja

rakkoapila

saksanhirvi

saksanhirvi

 olen vasta 2,5 viikoa vanha

ihailkaa nyt

Elviksen ja Pigzillan lapsukainen

Maanantaina oli vuorossa pakollinen shoppailu, josta itse en juurikaan välitä. Mutta sorruin kuitenkin. Viime minuuteilla ennen laivaan lähtöä oli pakko käydä koruliike Guldvivassa ostamassa ihailemani koru. Tämä ei ollut mikään hetken mielijohde, vaan olin jo toukokuisella reissullani (kouluun liittyvä) iskenyt silmäni kyseiseen koruun. Tyytyväisenä pystyin lähtemään pois. Laivalla huono olo tuli ja jatkui koko matkan. Turkuun päästyämme kävimme pikaiseen kaupassa ja matka jatkui kohti Kustavia ja Niemisten mökkiä.

nyylähaarikko

 rantaa Eckerössä

 kaunis kivikirkko

Tiistaiksi oli järjestetty minua varten ohjelmaa ja pääsin merelle ja Katanpäätä ihmettelemään. Viisaana poltin naamani ja upeat rajat jäivät huivista. Mutta hei olihan sentään pilvistä!!! Paha olo ei päässyt yllättämään moottoriveneessä, ja raitis ilma teki vain hyvää. Jälleen sai ihailla kuinka kauniita saaristossa kasvavat puut ovat. Silmä lepää vanhoissa, vänkyröissä männyissä ja tervalepissä. Katanpään jälkeen oli tarkoituksena käydä läheisellä pienellä saarella syömässä eväät, mutta valitettavasti ei sinne päästy. Jonkin aikaa merellä seikkailtuamme päädyimme toiselle, mutta sitäkin kivemmalle saarelle. Eväät syötyä, kiersimme saaren. Kamera lauloi ja kaikkea kivaa tallentui arkistoon.

Katanpään vesitorni

Katanpään vierassatama

Haapakari

Keskiviikkona oli vuorossa läheisen tutun pikkusaaren kierros sekä uudemman paikan ihmetteleminen. Jälleen löytyi kasveja niin maalta kuin merestä. Iltapäivällä lähdimme katsomaan kuivanutta järveä, joka on nyt mainio karpalosuo, sekä kaunista vanhaa kuusikkoa, jossa oksat ja rungot olivat naavan ja lupon peitossa. Taasen löytyi muutamia kasveja, joita vailla kasvioni oli. Torstai aamuna oli sitten jo vuorossa kotimatka. Vettä tuli kaatamalla ja Urjalan makeistukussa käydessämme alkoi karkkikaupan katto vuotamaan. Ukkonen jyrisi ja salamoi. Kotona vastassa oli onnesta sekaisin oleva lauma.

Iso kiitos seurueelle, joka jaksoi "jakaa" kasvien kuvailuintoni ja kärsivällisesti seurasi pitkin puskia ja metsiä punkeista välittämättä. Kiitos ekstra ohjelmasta, Katanpää oli hieno paikka sekä hyvästä seurasta ja ruuasta Mellulle ja Karille! Kameraan tallentui noin 1600 kuvaa, joiden läpikäymiseen vierähti tovi.

Haapakari