Upsista, onkos tässä nyt tullut sitten hivenen pitkä tauko kirjoittamisessa. Joskus vaan on niin kauheasti muutakin tekemistä ja pohtimista pienessä päässä, että ei vaan aika riitä tahi jaksa. Viimeksi olenkin kuulumisia kirjoitellut elokuussa ja nyt mennäänkin jo kohti joulua. Varmaan onkin helpompi kertoilla jokaisesta erikseen. Joten aloitetaanpa.

Leevi: Ihana vanhus herättää hilpeyttä omistajassaan dementoitumalla ja palautumalla jälleen pennuksi. Päivät kuluvat pääasiassa nukkuen ja Fiilistä komennellen. Leevi ei aina muista, että Fiilis kuuluu vakio kalustukseen, joten pieni tolleri saa kärttyisiä haukkuja Lepakolta.  Aina ei vanhus tiedä sitäkään milloin haluaa sisälle taikka ylipäätään ulos. Leevi haluaa jäädä aamuisin pihalle yksikseen seikkailemaan ja komentelemaan viistosti olevaa taloa remontoivia miehiä. Kuinka ne kehtaavatkaan olla niin kova äänisiä ja liikkua toisten pihalla ilman Leevin lupaa. Pihalla ollessaan vanhus useasti haukkuu sisälle pääsyä ja kun menen päästämään herran portista sisään, niin vanhus jää pohtimaan haluaako vaiko eikö halua sisälle, joten sisäänpääsyä harrastetaan useamman kerran, ennen kuin se lopulta onnistuu. Toisekseen mikä voisikaan olla Leevistä kamalampaa kuin se, että ruokakupit ovat väärissä paikoissa tai Fiilis kehtaa nuolla toisten kuppeja. Lenkillä ollessa herää nuori poikanen eloon, ja Leevi yrittääkin tehdä tuttavuutta lähes jokaisen vastaan tulevan ihmisen kanssa. Lisäksi lenkillä on äärimmäisen hyvä harrastaa kenguruloikkia ja hyppiä ja pomppia mielinmäärin. Hieman noloa omistajalle lenkkeillä 12,8-vuotiaan koiran kanssa, joka käyttäytyy kuin pienet pennut. Toisaalta pitäähän sitä olla mielissään, kun vanhalla riittää sitä belgipoweria.

Oili: Kevät keiju yrittää kovasti sopeutua siihen, että päällepäsmäri Fiilis on ottamassa lauman kuningattaren paikan haltuunsa. Toisaalta Oili on oivaltanut tilanteessa sen, että nyt hän voi ottaa kauneusunensa ihan milloin haluaa, ja on paljon virkeämpi, kun ei tarvitse vahtia kaiken aikaa. Oili kisaillut "ahkerasti" kartturinsa kanssa agilityssä ja tulokset ovat olleet sitä samaa mitä ennenkin. Neitiä kun kiehtoo kovasti se kontaktiesteiden alastulon yliloikkiminen. Mutta silti on syksyn aikana kertynyt kolme nollaa hyppyradoilta. Mainittakoon vielä sekin, että Oilin velipoika Yes! oli piirinmestaruuskisoissa toinen. Kuinkas sitten Oilin pannus etenee. Tällä hetkellä ei lääkitystä tarvita. Vasemmassa silmässä on jo oikein selvä harmaa alue, joten talven aurinkoisilla keleillä tulee Oilin silmät suojata. Uutena ongelmana on sitten ilmennyt silmien kuivuminen. Eli tiedoksi vain, kuivasilmäisyys periytyy myös koirilla! Mitä äippäkoira Alma edellä sitä pentukoira Oili perässä. Onneksi Oilin silmät eivät kuiva kauheasti ja hoitona riittää silloin tällöin silmien huuhtelu kosteustipoilla.

Lassi: Mitäs minun pienelle kultaiselle pojalleni kuuluu? Samaa vanhaa rataa edetään kuten ennenkin. Ei mahdollisuuksia pohtia kilpailuja saatikka mitään muutakaan, kun heti vaan oireet pahenevat. Lassin pitää yrittää elää mahdollisimman stressitöntä elämää. Iktyoosi oli aika hyvin hallinnassa kesän ja syksyn ajan, mutta nyt on alkanut jälleen oireet paheta. Vatsan alus hilseilee tummaa hilsettä ja kyynärpäät kuivavat elefantti-ihoksi. Imurel-kuuri on edelleen käynnissä, jotta oireet autoimmuunisairauksien osalta pysyisivät kurissa. Tosin hieman näyttää siltä, että ei auta. Syksyn aikana Lassilla tulehtui jälleen ihonalainen kudos. Onneksi tämä saatiin omin neuvoin ja lääkeshampoolla kuriin nopeastikin. Säälittävää oli seurata niin vilkkaan noutajapojan muuttumista äksyksi ja syrjään vetäytyväksi. Tällä hetkellä Lassi keskittyy pääasiassa vain ulkoiluttamaan emäntäänsä ylpeänä häntä heiluen. Valitettavasti emäntä ei ymmärrä sitä, minkä takia vauhti aina kasvaa kun vastaan tulee ihmisiä. Todennäköisesti on niin, että omistaja ei esittele koiraansa lenkillä, vaan noutajapoika esittelee emäntäänsä ylpeänä ja häntä viuhtoen.

Fiilis: Pikkuinen kettuilija on päättänyt ottaa paikkansa lauman itsevaltiaana. Tämä itsekeskeinen neitokainen on vallannut paikan olohuoneen ikkunan äärestä ja vahtii siinä ympäri vuorokauden. Aina ei kerkiä edes pikku nokosia ottamaan. Iltaisin sitten Fiilis pilkkii telkkarin ääressä ja omistajalla on hauskaa. Neitokaisesta on myös kehkeytynyt äärimmäisen hyvä apuri siivouspäiviin. Tehtävä on pääasiassa siivoojalla irrottaa tolleri imurista tai lattiarätistä ja pölyhuiskasta ei varmaan kannata edes puhua. Fiilis jo kerkesikin säikyttää omistajansa syyskuussa, kun takajalat turposivat ja käveleminen ei onnistunut. Oireet ilmestyivät ja hävisivät yhtä nopeasti. Eläinlääkäriin tosin jouduttiin menemään muualle kuin omalle. Alkuun epäiltiin lymfödemaa, lymfadeniittia, mutta lopulta eläinlääkäri tuli siihen tulokseen, että kyseessä oli lymfangiitti eli imusuonen tulehdus. Syynä voidaan epäillä sitä, että neitokainen oli ollut viikon verran puutarhurin apulaisena kaivamassa kuoppia marjapensaille, ja siinä saanut pienen pintahaavan, josta oli bakteereita päässyt kehoon. Oireet häipyivät muutaman päivän kipulääkekuurin jälkeen. Neitokainen on nyt sitten vihdoin ja viimein aloittanut juoksunsa. Toivottavasti juoksut päättyvät ennen joulua, jolloin pitäisi Fiiliksen parhaan kaverin, ikioman koiran, Helmin tulla kyläilemään.