Ensin Alman kuulumisia. Tiistaisen eläinlääkäri käynnin jälkeen onkin sitten tapahtunut. Lihakset palautuivat jumista melkein heti, nesteytyksestä oli selvää apua. Antibioottia Alma sai tiistai-iltana kerran, keskiviikkona kaksi kertaa ja torstain aamuna kerran. Torstaina puolen päivän aikaan Alma pissasi alleen ja pissassa oli vähäsen verta. Soitto eläinlääkäriin ja sieltä käskettiin lopettamaan antibiootti kuuri ja viemään pissanäyte tutkittavaksi. Pissanäyte oli vihertävä ja samea. Siitä ei kuitenkaan löydetty mitään erikoista. Samalla kun vietiin pissanäyte, pyydettiin antibiootin seloste. Siinä oli, että Alman painoiselle koiralle ei tarvitse antaa kuin yksi 250mg kapseli päivässä ja lääkäri oli määrännyt kaksi kapselia päivässä. No toisekseen tarkemmin antibioottiliuskoja tarkasteltua huomattiin osan olevan 500mg, joten Alma oli saanut aika vahvoja lääkkeitä. Nämä siis vaikuttivat varmasti jollain tavalla pissaan. Harmittaa kun Alman oma lääkäri ei ollut silloin paikalla hoitamassa. Pieni positiivinen asia on se, että jatkossa kun Almalle tulee lihaskipuja, saamme mennä eläinlääkäriin nesteytykseen ilmaiseksi.

Seuraavaksi Lassin matka Tampereelle junalla. Lassi ei ole koskaan ennen matkustanut junalla, joten mielenkiintoinen matka siitä tuli. Ajattelin, että pikajunassa olisi kaikkein mukavin matkustaa. Aiemmin olen Alman ja Leevin kanssa matkustanut niin pikajunalla, Inter Cityllä kuin Pendolinollakin. Ja todettu on, että pikajunan iso koirapaikka on paras. No, ensinnäkin Jyväskylän juna-aseman lipunmyyjät kyllä osaavat mössiä ja oikein kunnolla. Useasti ovat myyneet lipun väärälle päivälle ja väärään vaunuun, kun on ollut koira matkassa ja niin edelleen. Tällä kertaa kuitenkin mössivät vain sen verran, että eivät myyneet isoa koirapaikkaa, kun sellaista ei kuulemma ole olemassa.

Torstaina 16.10.2008 kello 16:22 lähti meidän juna kohti Tamperetta. Olimme asemalla hyvistä ajoin, jotta Lassi sai hieman totutella. Lassista oli mielenkiintoista tuijotella varpusia ja ihmeellisiä pyörillä liikkuvia laukkuja junaa odotellessa. Junan saapuessa meteli oli aika kova, mutta Lassista se oli vain jännä juttu jota, piti mennä katsomaan. Junaan pääseminen olikin sitten hauska homma. Kuka hullu nyt yrittäisi kiivetä ritiläportaita korkealle vaunuun, meidän poika ei ainakaan. Lassi piti siis nostaa vaunuun ja silti pojalla oli jarrut päällä. Konduktöörejä hieman nauratti tämä junaan nousu. Sisälle päästyä Lassi hieman rentoutui ja tervehti vaunussa olevia ihmisiä ja tarkasti penkkien aluset ja roskikset. Jos vain joltakulta olisikin jäänyt jotain syötävää. Paikkamme oli keskellä lemmikkiosastoa ja yritä siinä sitten tunkea iso noutaja sinne penkkien väliin. Onneksi eräs ystävällinen matkustaja päästi meidät isolle koirapaikalle ja matkamme alkoi. Samalla kun vaihdoimme paikkaa, saapui konduktööri tarkastamaan lippumme, Lassista uusi tuttavuus oli oikein mukava. Junan lähdettyä liikkeelle alkoi pientä poikaa hieman jännittää, pysyykö tasapaino vai ei? Hetken kuluttua tapahtui lampun välähdys noutajan päässä ja niin Lassi istuutui. Tunneleiden kohdalla oli taas jännittävää, ikkunoistahan näkee oman kuvansa. Kuinka sitä voikaan olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa. Tunneleiden jälkeen tekivät kaksi muuta konduktööriä lipun tarkastuksen kaikille. Lassi sitten hieman murahteli isoille miehille. Hänhän oli jo kerran lippunsa esittänyt. Onneksi ei pipo konnareita kiristänyt, vaan Lassi sai naurut ja rapsutukset. Kohtauksen jälkeen Lassi tajusi mennä pitkälleen. Tarkkaan silti tuijotteli ympärilleen, vaikka hieman vapisikin aina välillä. Mutta sen verran rauhoittui, että sukukalleudetkin tuli tarkastetuksi, täytyihän sitä tarkistus tehdä, jotteivät vaan jääneet Jyväskylän asemalle. Puoliväliin päästyä, tuli lemmikkiosastolle muutama matkustaja takaisin, jotka olivat olleet todennäköisesti ravintolavaunussa. Näistä ei Lassi tuumannut mitään, ja tervehti iloisesti. Hetken kuluttua tuli koirattomalta osastolta joku käymään, ja sille Lassi sitten hieman murahti, että mene pois, et kuulu tänne. Hiljaisuus laskeutui ja hiljaista olikin melkein puolen tunnin ajan, kunnes kuului jonkun sanovan: paljonko kello on? Siitä Lassi sitten veti herneet nenään ja alkoi hiljalleen murista, kuka kehtaa häiritä kesken unien. Pian kuuluikin: anteeksi! Siihen Lassi tyytyi ja hiljeni. Kaikkia tämä tietenkin huvitti. Junan saavuttua Tampereelle olikin uuden jännityksen aika, kuinka saada noutaja ulos vaunusta. Liian korkea, ei pysty tuumasi Lassi. Joten apua tarvittiin. Onneksi veljeni tuli asemalle vastaan ja sai näin ollen nostaa pojan pois vaunusta. Jee, vihdoin ja viimein tasaisella maalla.

Perjantaiaamuna 17.10.2008 menimme Hakametsän eläinlääkäripalveluun tutkimuksiin. Lassia hoiti tosi mukava eläinlääkäri Sanna Elfving. Ensin vilkaistiin nopeasti silmiä ja sen jälkeen tarkasteltiin läpi imusolmukkeet. Ne tuntuivat selvästi. Ja näin ollen otettiin heti verta tutkittavaksi ja keuhkoista röntgenkuvat. Keuhkokuvat näyttivät ihan hyviltä, eikä verestä löytynyt mitään hälyttävää. Kuitenkaan verestä ei saatu täydellistä kuvaa, koska viikonloppu alkamassa. Lassi antoi todella hienosti tutkia itseään ja malttoi kiltisti odotella röntgenpöydällä sen ajan, kun kuvat valmistuivat. Tämän jälkeen saimme luvan lähteä pariksi tunniksi pois. Tämän ajan Lassi kulutti nukkuen. Hieman oli hermostuneen oloinen kun ei saanut ruokaa. Iltapäivällä menimme takaisin ja Lassi saikin melkein heti rauhoitetta. Kahdessa minuutissa Lassi nukahti ja sen jälkeen olikin leikkaussalin vuoro. Lassilta otettiin koepalat ja ohutneulanäytteitä molemmista silmistä eli vilkkuluomista lähti palat, silmien välissä olevasta patista (samanlaisia patteja on ilmestynyt reisiin ja rintakehään, mutta ovat pieniä) sekä imusolmukkeista niin kaulasta kuin takajalastakin. Lassille ei kuulemma tarvinnut pahemmin antaa nukutetta, kun alkurauhoite vaikutti niin hyvin. Kotia saatiin lähteä melkein heti koepalojen oton jälkeen. Tuloksia koepaloista saadaan viikon kahden kuluessa. Siihen saakka onkin sitten hyvin jännittynyt olo. Jatkohoidoksi Lassi sai viidenpäivän kuurin Fucithalmic-silmätippaa silmiin. Silmistä tulee myös jonkin aikaa verensekaista limamaista eritettä.