Pieni tauko kirjoitukseen ja heti huomaa laiskistuvansa. Ei muka jaksa kirjoittaa.  Niin meni viikko toisella paikkakunnalla erossa laumasta. Almalle oli kasvanut paljon karvaa naamaan ja Lassi tuntui venyttäneen päätänsä. Tällä kertaa lauma oli mielissään minun paluusta, kun viimeksi kukaan ei edes viitsinyt tervehtiä.

Alman silmä näyttää parantuneen hyvin. Turvotus on kadonnut. Sylkeä erittyy hyvin, kunhan vain ruokaa on haisteltavissa tai saatavilla. Ongelmana on syljen kuivuminen silmän ympärille ja poskeen. Pari kertaa on sylki kuivanut silmän umpeen. Tietyt ruuat myös kutkuttavat Alman makuhermoja sen verran hyvin, että silmä sitten vaahtoaa ja muodostuu kuplia silmän päälle.
Vasen silmä tuntuu toimivan hyvin, vaikkakin kylmentynyt ilma saa silmän helpommin kuivumaan. Myös viikko sitten ilmaantunut harmaa/sinertävä täplä sarveiskalvon pinnalla on melkein hävinnyt, kortisoni auttaa. Kuitenkin silmä on alkanut ilkeästi verisuonittumaan. Ihan pinnassa menee pitkä verisuoni, joka haarottuu iiriksen kohdalla.
Alman vatsa voi hyvin. Antepsin kuuri auttoi sekä kevyempi ruoka. Hiljalleen siirrytään takaisn perinteiseen ruokavalioon ja tarkoituksena olisi jatkaa Atopican antoa. Mutta alkuun pienemmällä annostuksella.
Ongelmana voidaan sitten pitää paniikkikohtauksia. Leikkauksen jälkeen Alma on pelännyt ääniä. Menee ihan paniikkiin kun kuulee katolta lumien tippuvan tai bassojen jytinän, kun yläkerrassa kuunnellaan musiikkia. Tämä ääni pelko on siinä mielessä erikoista, että Alma ei ole koskaan ennen osoittanut merkkejä tällaisesta. Alkuun näitä pelko tiloja tuli pari kertaa päivässä, nyt kuitenkin tuntuvat harventuneen ja ovat lievempiä.

Alma toissapäivänä 16.2.2008