Näin siis jälleen suuntautui nokka ja kuono kohti eläinlääkäriasemaa. Alma aloitti sunnuntai iltana aristamaan takajalkojaan ja venyttelemään vatsaansa. Mielessä kävi, josko olisi vain vielä kipuja, kun anaalirauhaset tyhjennettiin viime viikolla. Eilen kuitenkin lenkillä ollessamme, Alma pysähtyi kuin seinään ja selkä meni aivan kaarelle ja pää kallelleen. Alma siis jumitti selkänsä ja kaulansa. Hitaasti ja linkaten kotia kohti mentiin. Yritettiin sitten illalla saada lihaksia rennoiksi, mutta eipä mikään auttanut. Viime yön Alma valvoi, itki ja kiljui kipua. Ei päässyt makaamaan, joten yhdessä valvottiin yö.
Tänä aamuna oli sitten soitettava lääkärille ja kyseltävä neuvoja. Saatiin saman tien aika ja eikun menoksi. Vaikka Alma ei ollut kuivanut, laitettiin silti tiputukseen. Verikokeilla katsottiin maksa- ja haima-arvot. Haima kunnossa, mutta maksa-arvot nousseet viime viikon keskiviikosta. AFOS-arvot ovat nousussa. Varulta otettiin myös röntgen kuva. Vatsa ja suolisto ok, mutta selkä ei. Viimeisessä lantionikamien välissä on muutosta. Nivelrikkoa/silottumaa, sellaiset piikkihampaat lähtevät yhdestä nikamasta molemmille puolille. Todennäköistä on, että myös kaulassa on sama ongelma, en vain sitä siinä tajunnut pyytää kuvaamaan. Uutta oli myös se tieto, että maksa-arvot voivat nousta luuston muutosten takia.
Alma sai antibioottikuurin ja särkylääkettä. Maksaa ei ole vielä hoideltu antibiooteilla, joten kokeillaan nyt sitä. Lisäksi ne auttavat tuohon lihasten jumiutumiseen, joka todennäköisesti on tulehdusta ja oireita selästä. Alma oli nukkumatta saati maahan menemättä eilisestä (maanantaista) klo 15, tämän päivän (tiistain) klo 13. Nyt sitten nukuttaa ja oikein kovasti. Edelleen kuitenkin herää, heti kun huomaa nukahtaneensa. Toivottavasti ensi yö menee nukkuessa.

Sitten Lassiin, minun toiseen huolenaiheeseeni. Edellis viikolla silmiin pistetty kortisoni ei vaikuta ollenkaan. Patti kasvaa silmässä ja vilkkuluomet jatkavat turpoamistaan. Koska Jyväskylän ainoa silmäeläinlääkäri on lomalla, saimme ohjeeksi kysyä neuvoa Tampereelta. Näin ollen Lassi pääsee junareissulle perjantaina ja Hakametsän eläinlääkäriasema Tampereella tulee tutuksi. Siellä sitten Sanna Elfving katsoo Lassin silmiä. Toivottavasti hoitokeino löytyy, eikä olisi mitään kamalaa. Oma mielikuvitus vain alkaa laukkaamaan ja kaikenlaiset diagnoosit on mielessä käytynä läpi, ennen kuin lääkäriin asti päästään. Jännittää ja pelottaa ihan hirveästi.