Viikonloppu meni Almaa vahtiessa ja Lassia piristäessä. Hyvin on Alman punkin purema reiät parantuneet. Ilkeästi kerkesi vain karvat niistä kohdin repimään ja nyt irtoaa tuppoina ne, jotka eivät heti suuhun saakka kerinneet. Alma tuntuu olevan tällä hetkellä jonkinlainen magneetti keräämään ongelmia. Sunnuntaina lenkillä kävi sitten se, mitä ei haluaisi tapahtuvan. Sakemanni hyökkäsi Alman päälle. Yleensä Alma pistää vastaan ja on valmis tappeluun, jos joku sitä ehdottaa. Mutta tällä kertaa Alma ei pistänyt vastaan vaan luovutti heti kun sakemanni iski niskaan kiinni. Selkä köyryssä ja häntä koipien välissä tuijotteli maahan. Aina kun yritimme liikahtaa sakemanni näytti hampaitaan ja murisi. Onneksi Alman niskaan ei tullut jälkiä tai mitään. Itse järkytyin niin, etten uskaltanut liikahtaakaan ja sitten tämä sakemanni olikin minun ja Alman välissä, ettemme päässeet liikkumaan. Lopulta kuitenkin päästiin pois tilanteesta. Miksi pitää päästää koira irti, jos se ei tottele tai ole edes ulkoiluttajan oma vaan hoidossa?

Alma on muutenkin hyvin epävarman oloinen, kun näkö kuitenkin kerkesi heiketä ennen leikkauksia. Tämä vaan lisää sitten sitä haukkumista ja ärhentelyä vastaan tulevia kohtaan. Juuri kun oltiin taas siinä vaiheessa, että makupala lenkillä riittää mielenkiintoisemmaksi kuin vastaan tuleva koira. No eikun uudestaan luottamusta rakentamaan. En taida olla itsekään kovin hyvä johtaja, kun menen täysin lukkoon tuollaisessa tilanteessa. Kerrottakoon, että pelkään sakemanneja jostain kumman syystä ihan hirveästi.

Sitten muita kuulumisia. Leevillä oli mökillä mennyt kaiketi ihan hyvin. Oli jopa pitkästä aikaa halunnut syödä luun ulkosalla, eikä sisällä. Sunnuntaina hieman ukkosti, mutta tilanne laukesi aika nopeasti Leevin jännityksen huomioon ottaen. Nyt ollaankin jopa voitu nukkua kaksi yötä ikkuna auki. Harva tietää, että se on aika iso juttu meille.

Sitten Lassi-poika. Viikonlopun oli ihan orpo. Oili otti ja jätti ja lähti Mikkeliin viettämään agiviikonloppua. Lassi oli ihan masentunut, ei jaksanut innostua oikein mistään ja nukkui eteisessä. Siinä meidän eroahdistuslapsi. Kyllä olikin sitten noutajan hännässä pitelemistä kun Oili sunnuntai-iltana kotiutui. Kirppu oli hieman ihmeissään kun näin mielissään hänet vastaanotetaan.

Eilen käytiin mökillä. Minä valokuvasin kasveja ja lauma sai juosta minkä kerkesi. Metsässä seikkailun jälkeen sitten uimaan. Lassi lähtee nykyään itsenäisesti uimaan ja ui sitten todella kauas. Yrittää napata lumpeen lehtiä, luulee niitä todennäköisesti Lenni-lokinpoikasiksi, mutta joutuu pettymään kun kohdalle osuu. Illalla sitten Lassi oli agitreeneissä ja täytyy sanoa, että kun on treenit, niin sinä päivänä ei pidä tehdä mitään muuta. Hypyt olivat ihan omaa luokkaansa, rimat tippuivat kun Lassi vaan jyräsi. Aina oppii jotain uutta!