Kuten jotkut jo tietävät ja eräät epäilevät, kävimme lokakuun alussa Fiiliksen kanssa taipumuskokeessa. Vaikka koira on taipuisa, ei tällä erää taipunut tarpeeksi. Näin alkujärkytyksestäni toivuttuani, olen valmis vuodattamaan. Treenit ovat menneet kesän aikana hienosti ja raadot ovat minulle palautuneet. Ongelmana on ollut se, ettei kertaakaan treeneissä ole ammuttu (kerran damipysyllä) ja vieraita ihmisiä ei ole ollut seuraamassa. Joten arvata kai voi mitä tapahtui.

Paikan päälle menimme hyvistä ajoin, jotta saatiin Fiiliksen kanssa nähdä muita ihmisiä ja noutajia. Itse olin aika paniikissa vaikka sitä ei ehkä ulospäin näkynyt. Tuomarin puhuttelussa Fiilis meinasi aina välillä komentaa minua tekemään jotain, kun odottaminen on pienestä tollerista niin tylsää. Laittoi myös kiemurteluleikiksi jalkoihini ja sai kummeksuvia katseita muilta. Olimme neljäntenä vuorossa, joten Fiilis odotteli autossa sen aikaa, jotta itse kävin katsomassa muutamaa suoritusta. Auton ovet olivat auki, jotta Fiilis saisi kuulla laukauksia. Autossa ollessaan ei ollut reagoinut ääniin. Ennen omaa suoritusta katselimme edellä menevän koirakon lokin noutoa ja Fiilis alkoi olla aika innoissaan. Jalat alkoivat täristä ja neiti ei meinannut pysyä nahoissaan, kun äkkäsi veneen järvellä. Oma jännitys kasvoi ja tuntui ettei henkeä saa.

Vesinoutoon lähettäessä Fiilis kiskaisi itseään otteesta pois (ei päässyt) kun ammuttiin, mutta lähti vauhdikkaasti hakemaan lokkia. Molemmat lokit tulivat minulle ja siirryttiin ruutuun. Tähän mennessä Fiilis ei ollut vielä kerennyt tajuta yleisöä, mutta ruutuun mentäessä sen huomasi. Tällä kertaa heittovarikselle ammuttaessa Fiilis kiskaisi itseään niin paljon taaksepäin, että pääsi minulta irti hakemaan varista, ennen kuin sain siihen luvan. Tämä varis tuli vauhdilla minulle käteen, mutta sitten alkoi pikku tolleri vain juoksemaan ympäri ruutua ja yritti hakea kuivumassa olevia lokkeja rannasta. Katse alkoi neidillä muuttua ja epäröi tulla luokse kutsuttaessa. Katseli yleisöä ja ei meinannut tulla viereen uutta lähetystä varten. Pariin kertaan lähetin uudelleen, mutta kävi vain siirtämässä muutamaa varista ja jatkoi juoksentelua.  Itse olisin halunnut keskeyttää paljon aikaisemmin, ennen kuin tuomari totesi saman. Tuomarin mielestä Fiilis ei reagoinut laukaukseen vaan koko tilanne kaikkineen oli sille liian tuntematon. Kokemattomuus ja ohjaajan liiallinen jännittäminen on erittäin hyvä yhdistelmä. Jäimme vielä hetkeksi katselemaan muiden suorituksia. Seuraavan koiran mennessä vesinoutoon oli Fiilis jo sitä mieltä, että voisi lähteä uudelleen noutamaan. Eli palautui tilanteesta hyvin nopeasti.

Itselleni tilanne oli aivan liian paha. Tarkoitan siis sitä, että aikaisemmista koirista on pari pelännyt laukauksia ja menettäneet kokonaan toimintakykynsä laukauksen kuullessaan. Muistot palasivat liian voimakkaina mieleen ja olin jo sitä mieltä, että Fiiliskin pelkää. Tunne on kamala, kun näkee, että toinen ei tajua tilanteessa mitään ja itse ei tiedä miten tilanteen saisi laukeamaan. Mutta häntä pystyssä mennään etiäpäin ja ensi vuonna sitten yrittämään uudelleen. Tiedämme nyt mitä pitää harjoitella.

Fiilis on ollut hieman herkempi ja arempi jo jonkin aikaa. Tänään kuitenkin tokokouluttajamme Hanna valoi uskoa minuun. Sanoi, että tyypillinen tolleri, kun kerroin miten käyttäytyy. Totesi myös, että vilkas koira ehkä enemmän kärsii teini-iästä kuin rauhallisempi. Ja täytyy todeta, että tolleri kehittyy ja kypsyy paljon hitaammin kuin esimerksi belgi tai kultsu. Tämä Fiiliksen murrosikä vain on saanut minut ihmettelemään, kun aiempien koirien kohdalla kaikki on mennyt niin hyvin ja tälläiset ikävaiheet ovat menneet ohitse kuin itsestään. Ja tähän mennessä vain urokset ovat reagoineet minuun ja jännitykseeni, kun nartut eivät ole siihen reagoineet. Nyt sitten käsissä onkin narttu, joka reagoi minuun ja se sitten lisää minun jännitystäni entisestään. No, tuonkin pitäisi häivetä ajan kanssa, joten siihen saakka eletään toivossa ja keksitään miten sitä voitaisiin lieventää.