Elikkäs Lassi Patrik Matias Tolppanen alias La.Pa.Ma.To. voi hyvin ja nauttii pimenevistä ja kylmenevistä illoista vahtimalla minun glögin juontiani. Ensin Lassi pitää huolen siitä, että glögi ei kerkiä kiehumaan ja toisekseen laatutietoisen noutajan on maistettava, että juoma on sopivan lämmintäja maukasta, ettei vain omistaja rukka kieltään polta ja tärvele makuhermojaan. Lopuksi on noutajan tehtävä syödä mantelit kupin pohjalta. Näin siis on mennyt muutamana iltana ja mainittakoon vielä varmuuden vuoksi se, että glögiä ei ole terästetty millään vettä vahvemmalla.

Tänään saatiin lupa vähentää Lassin kortisoniannostusta. Uusi ohje on seuraavan puolen viikon ajan antaa 1 tabletti kaksi kertaa päivässä. Tämän tulisi sitten myös vähentää noita rajuja sivuvaikutuksia. Ehkäpä ei pojan tarvitse juoda kuppia tyhjäksi montaa kertaa päivässä ja ulkona ei tarvitsisi rampata tunnin välein. No toivoa saa... Katsotaan loppuuko nesteen poistuminen kuononselän kautta tämän lääkityksen annoksen vähentämisen myötä.

Uusia piirteitä alkaa myös pojassa olla tai oikeammin ne vanhat tulevat esiin. Pari viime viikkoa Lassi on nostanut jalkaansa ja merkkaillut urakalla. Aivan kuin olisi aavistanut minun olotilani ja elänyt kuin viimeistä päivää. Koepalatulosten tultua on jalan nosto jäänyt ja sitä niiataan nyt niin sievästi että. Ylpeänä kun jo katselin, että kyllä se sittenkin osaa nostaa jalkaansa. Toisena piirteenä, mikä kylläkin on aivan uusi, Lassi on alkanut lenkillä kiertämään ihmisten ympärillä. Aivan kuin yrittäisi olla paimen, belgithän meillä sitä tekevät, mutta nyt sitten on Lassi päättänyt olla kultainenbelgiannoutajapaimen.

Lassi kiittää kaikkia tuttuja ja tuntemattomia haleista ja rapsutuksista sekä paranemis toivotuksista. Oikein märät lipaisut lähtevät kaikille.