Olimme jälleen kolme viikkoa erossa Lassin kanssa, minä Helsingissä ja noutajapoika Jyväskylässä. Vastassa oli aivan eri koira kuin hoitoon jäi. Voi sitä iloa kun mamma saapui, itkua, kiljumista, murahtelua, huokailua, kirmailua, syliin änkeämistä, varsaloikkia... En muista milloin olisi Lassi ollut niin onnellinen minut nähdessään, ikävä on ollut kova, mutta nyt on niin kunnossa, että riemua on helppoa osoittaa. Vetoryl toimii ja Cushingin tauti on täyttä totta.

Eilen kävimme kontrolliverikokeissa ja röntgenkuvissa. Maksassa on edelleen kalkkeumia ja sappirakko näyttää oudolta. Ultralla ei ruvettu poikaa kiusaamaan, kun röntgeneitten otto oli työn ja tuskan takana. Ensimmäistä kertaa elämässään noutajapoika pisti hanttiin tutkimusta. ACTH-stimulaatiotesti näytti nyt normaaleja lukemia eli vastaa lääkitykseen. Saatiin lupa lopettaa Epato-ravintolisä sekä siirtyä hiljalleen normaaliin ruokavalioon. Painoakin on tullut 2,5kg lisää. Maksa-arvoista ALAT on edelleen koholla mutta liittyy kalkkeumiin. Seuraava kontrolli tammikuussa, jolloin katsotaan myös maksa-arvot.

Minulla on täällä pirteä noutajapoika, joka tuntuu nuortuneen kolmella tai jopa neljällä vuodella. Poissa on väsymys, ruokahaluttomuus, hidasliikkeisyys, ärtymys, kuivuus, jatkuva virtsaaminen ja runsas juominen. Tilalle olen saanut äärettömän pirteän mitä-seuraavaksi-tehtäisiin noutajan, leikkisän, hyvällä ruokahalulla varustetun Lassi Laser Salamani!

10.9.-13.10.2013%20020-normal.jpg

Lassi 28.9.2013

20.10.2013%20320-normal.jpg

Lassi 20.10.2013

20.10.2013%20366-normal.jpg

Lassi 20.10.2013