Fiilis on ilahduttanut minua täällä Helsingissä viimeiset seitsemän viikkoa. Huomenna olisi tarkoitus matkustaa Jyväskylään väliviikkoa viettämään. Viikon jälkeen pääsee noutajapoika sitten vuorostaan mamman matkaan.

Fii on saanut viettää kahdenkeskistä laatuaikaa minun kanssani. Mikäs sen mukavampaa kuin jakaa sänky kuraisen tollerin kanssa. Kerrostalo elämä ei kuitenkaan ole Fiistä ollut kovin mukavaa. Oudot äänet käytävästä ja muualta tuntuvat olevan hälytyksen arvoisia. Neiti on siis viihdyttänyt naapureita päivisin kauniilla laulannallaan. Ihmetystä on aiheuttanut päivittäin myös se, että mamma ei päästä ulos noin vain. Aina pitää lähteä hihnassa ja sitten liukua käytävää pitkin ja odotella hissiä ja matkustaa hissillä eikä sittenkään vielä olla ulkona.

Yöt on onneksi nukuttu hiljaisuudessa. Aamuöisin olen herännyt siihen kun neiti haistelee hiuksiani ja heittäytyy viereen poski poskea vasten. Ja joo mun allergiani ei siitä oikein pidä, aamuisin silmät olleet hieman turvoksissa ja nenä tukossa. Mutta ei valiteta.

Nämä seitsemän viikkoa  ovat olleet ihan mahdottoman kiireisiä opiskelujen osalta ja vapaa-aikaa ei ole oikein ollut. Välistä on pääkoppa kiehunut ylitse, mutta onneksi on viisas Fiilis apuna. Onneksi Fiilis kävi silloin pikkupentuna työlainsäädännön tunneilla, joten lakisääteiset tauot on pidettävä, myös mamman. Useampana päivänä on syliin tipahtanut tennispalloja ja lopulta neiti kiivennyt tuolin reunalle ja painanut tassunsa näppäimistölle, että lopeta nyt. Siinä ollaan sitten heitelty tennispalloja 10-15 minuutin ajan, ja juuri minulla on alkanut olemaan hauskaa, Fii päättänyt lopettaa ja palannut sänkyyn nukkumaan.

12.1.-22.2.2014%20019-normal.jpg

On tää rankkaa...

12.1.-22.2.2014%20028-normal.jpg

Näillä mä olen leikittänyt mun mammaa!

12.1.-22.2.2014%20039-normal.jpg

Mun tassukarvat ovat saaneet kasvaa täällä villinä ja vapaina.

23.-27.2.2014%20007-normal.jpg

Toivottavasti mamma muistaa pakata mut mukaan.