...on Lassille ilmestynyt patteja kehoon. Näin sitä onnekasta patitonta elämää riitti vaivainen kuukausi. Elämä on ja sitä rataa. Näyttää siltä, että tuo uusin autoimmuunisairaus ei halua viettää lepotilaa. Eipä siitä asiasta muuta.

Päätettiin olla antamatta Oilille Rimadyliä. Perjantai-iltana annettiin, mutta sitten päätettiin, että mitä sitä turhaan särkylääkettä antamaan, kun ei neiti ole kipeän oloinen. Vaikka värikalvo on tulehtunut, ei Oili ole yrittänyt silmäänsä hieroa. Toivotaan, että pärjättäisiin pelkillä silmätipoilla ja antibiootilla.

Lassilla on ollut mielenkiintoinen viikonloppu, kun on joutunut olemaan ilman muuta laumaa. Oili ja Leevi pääsivät nauttimaan mökkeilystä, mutta Lassi jäi kotivahdiksi ja reissaamaan Tampereelle. Kyllä huomaa, että ei poika ole ollut yksin aikoihin. Aina on ollut kaverina joku. Lauma koira, mikä lauma koira.

Muutenkin lauma on ollut hyvin onneton Alman poismenon jälkeen. Suuri johtaja, matriarkka, kuningatar on poissa, niin lauma ei tiedä miten toimia. Oili yrittää olla kovasti pomona, mutta menee hieman yli vahtimisen suhteen. Ressukka on ihan poikki, kun ei voi nukkua tai levätä hetkeäkään, kun pitää jo olla tekemässä uutta tarkastuskierrosta. Leevi suree ihan selvästi. On hiljainen ja muuttunut jotenkin todella vanhan ja raihnaan oloiseksi. Täytyy toivoa, että piristyy. Lassista ei oikein ota selvää, mutta on kuitenkin vaisun oloinen. Välillä koko jengi jää odottamaan, josko se Alma sieltä nurkan takaa ilmestyisi.