Tänään käytiin sitten antamassa koko jengistä verinäytteet koirien geenitutkimusta varten. Aikaa oli varattu neljälle koiralle reilusti ensimmäisen aika oli 14.40 ja viimeisen aika piti olla 15.20. Kuitenkaan ei turhia vitkasteltu ja aikaa saatiinkin kulumaan alle 20 minuuttia. Oltiin kuulema tosi hyviä pitämään koirista kiinni! No täytyyhän sitä vähän olla syytä noissa nelijalkaisissakin, kun osaavat antaa näytteen nätisti.

Ensin joutui Leevi-Lepakko antamaan vähäisistä verivarastoistaan 5ml. Siinä sai näytteenottaja etsiä suonta ja sitten odotella, että vertakin tulisi. Näin siis vanhan koiran puolesta voi sanoa, että sitä ollaan jo aika kuivia 11-vuotiaana.

Ikäjärjestyksessä kun mentiin niin seuraavana pääsi Alma antamaan näytettä. Tottuneesti ojensi jalkansa näytteenottajalle ja odotteli hetken kun veri oikein soljui näyteputkeen. Näin siis meidän vanha rouva näytti mallia kuinka oikeasti verinäyte annetaan.

Oili veti itsensä lötköksi kun pöydälle piti joutua, mutta antoi hienosti ottaa näytteen. Ihme ja kumma, meidän blondi ei siihen pökrännyt.

Lassi sitten oli hieman rauhattomampi tällä kertaa, vaikka oikeasti onkin aikamoinen konkari myös näissä näytteenotto puuhissa. Ei mennyt noutajalle jakeluun se, että ensinnäkin näytteenoton on tapahduttava koiran paratiisissa eli paikassa, jossa on luita ja muuta kivaa. Toisekseen kuka omanarvon omaava noutaja-poika muka kiipeäisi pikku-fifien näyttelypöydälle? Alkuun Lassia jännitti, kun ei meinannut suonta löytyä, ja piti vielä ottaa molemmista jaloista sitä verta. Onneksi näytteenoton jälkeen sai kourallisen makupaloja näytteenottajilta, jotta ei vain pyörtyisi! Niin ja kaiken lisäksi Lassi oli jengin kingi, kun sillä oli kaksi laastaria, nih!