Tarkalleen vuosi ja neljä päivää on nyt siitä kun Alman oikea silmä leikattiin. Vuosi on kulunut vauhdilla ja tähän saakka on silmä toiminut melkein moitteettomasti. Viime viikkoina vaan on tullut takapakkia. Silmä kuivuu helpolla ja Almalle saisi syöttää vaikka kokonaisen hevosen, jotta silmä alkaisi kostumaan. Näin siis suru pitkästä ilosta. Lisäksi sylki on muuttunut todella paksuksi limaksi, osittain tulee kirkasta sylkeä, mutta suuremmilta osin se on limaa, joka kuivaa pahasti silmän ympärille. Taitaa olla pakko ottaa käyttöön tutut Viscotears-kostukkeet. Vasen silmähän leikattiin maaliskuussa ja sen osilta jouduttiinkin sitten ajamaan toisen kerran Helsinkiin. Myös vasemman silmän kanssa on alkanut tulla ongelmia ja se kuivuu myös nopeasti. Vasemman puoleinen sylkirauhanen on myös turvoksissa, tilannetta nyt seurataan, mutta saapi nähdä oliko näistä leikkauksista sitten niin suurta iloa kuin odotettavissa olisi ollut.

Eilen laitoin viestiä Kennelliittoon ja kysäisin miksi Alman tiedoissa Koiranetissä ei näy tuo kuivasilmäisyys. Vastaus tulikin nopeasti tänä aamuna ja huomenna pitäisi siellä sitten näkyä perinnöllinen kuivasilmäisyys! Sitten iloisempina uutisina voidaan pitää sitä, että Alman selkä ei ole nyt muutamaan viikkoon vaivannut. Iloisesti arvon rouva päästelee metsälenkillä ja pehmolelut saavat kyytiä sisätiloissa sekä Lassi pääsee juoksemaan oikein urakalla pihassa. Pari viikkoa sitten Almalla oli viikon sisällä kaksi kertaa kaulan täydellinen jumiutuminen. Kipu oli kova, mutta nesteytys auttoi jälleen. Hiljalleen alan uskoa, että vika taitaa olla oikeanpuoleisessa lavassa. Olisikohan siellä huomaamatta jäänyt pieni murtuma tai jotain. Onhan Alma aikoinaan tullut sellaisella vauhdilla alas puomilta sekä tehnyt lentokeinuja, joilta alastulo on ollut suoraan lavan päälle! Tässä taas uutta pohtimista, varmaan pitäisi hankkia omat röntgenlaitteet, jotta voisi kuvailla Almaa aina kun uusi idea tulee mieleen.