Olisikohan aika paljastaa uteliaille kuinka kilttejä nämä meidän koiruudet pukin mielestä tänä vuonna olivat olleet.  Leevi sai paljon luita, Alma sai pehmolelunsa, Oili vaaleanpunaisia juttuja ja Lassi sai kaiken toivomansa mukaan lukien sen Hyvän Ämpärin. Mikä voikaan olla pienen noutajan mielestä ihanampaa kuin oma hyvä ämpäri? Sitä voi kanniskella, sitä voi heitellä, sen voi täyttää hyödyllisillä tavaroilla ja ennen kaikkea se vaan on niin hyvä. Epäilen, että naapuruston muut nelijalkaiset ovat kateudesta vihreänä Lassin hyvästä ämpäristä.

Koska tässä on ollut aikaa tehdä kaikkea muuta kuin koulutehtäviä, kerrottakoon että Oili on vihdoin ja viimein oppinut antamaan tassua. Eihän siihen mennytkään kuin kolme ja puoli vuotta. Mutta oma moka kun ei olla aiemmin tajuttu tarjota palkaksi kahvia. Johan alkaa tassu nousta pienellä Kirpulla. Muut koirat ovat tässä taloudessa oppineet antamaan tassua heti ensimmäisten kuukausiensa aikana, joten Oili on aikamoisen erikoinen tapaus. Vihdoinkin siellä pienessä sievässä päässä raksuttaa jokin. Mutta kuten sanotaan hiljaa hyvää tulee! Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa.

Lassi ja Hyvä Ämpäri. Kuten huomata saattaa, on ämpäri joutunut jo kokemaan kaikenlaista. Tavoite on, että kestäisi vielä kuukauden, mutta saa nähdä minkälaista kyytiä parivaljakko menee! Kuinka käy ämpärin? Entä kuinka Lassi suhtautuu tähän vakavaan tehtävään, ämpärin ehjänä pitämiseen mahdollisimman kauan?