Toiset syntyvät onnellisten tähtien alla ja nauttivat elämän tuomasta valosta ja sen lämmöstä. Toiset taas, no toiset taas syntyvät ilman onnentähteä ja kestävät elämänsä aikana monenmoista sattumaa. Hiljalleen on alkanut tuntua siltä, että Alma kuuluu jälkimmäiseen porukkaan. Kaikki ei ole aina reilua. Eihän tämä Alman juttu sieltä pahimmasta päästä varmaankaan ole, mutta tällä hetkellä se kuohahduttaa ainakin omistajan mieltä.

Aamulla suuntasimme Alman kanssa eläinlääkäriin. Toukokuussa otetuissa verikokeissa oli maksa-arvot koholla. Tulokset niistä saimme vasta kesä/heinäkuun vaihteessa. No koholla olivat ja aika paljonkin. Noin kolmin-nelin kertaiset normaaliarvojen ylärajaan verrattuna. Ensin Alma pääsi lääkärin käsikopeloon, hieman aristi vatsaa. Verikokeita otettiin jälleen ja edelleen maksa-arvot olivat koholla. Onneksi eivät niin paljoa kuin toukokuussa. Mutta koholla kuitenkin. Tarkoituksena oli ultrata, mutta todettiin sitten, että ensin röntgenkuvat. Rtg-kuvissa maksa vaikutti normaalia pienemmältä. Joten kerittiin jo säikähtää, että nyt se on vioittunut täysin. Ultraäänitutkimuksessa maksan rakenne melko normaali, ehkä kuitenkin hitusen tiiviimpi kudos. Tarvittiin lisää verta ja Almahan sitä kiltisti luovutti. Tuloksien perusteella lääkäri halusi tehdä sappihappotestin. Joten lähdettiin Alman kanssa kotia syömään ja palattiin kahden tunnin kuluttua takaisin.
Alma uudelleen luovuttamaan verta. Kiltisti ojensi jalkansa valmiiksi hoitajan käsiin. Näin helppoa se joskus on! Sappihappotestin tuloksia odotellaan vielä. Lääkäri lupasi soittaa tuloksen, mutta milloin? Eipä siinä sitä sitten tajuttu kysyä. Alkuun suositeltiin Almalle maksa-sairaan koiran erikoisruokaa. Hintaa yhdelle vaivaiselle 14kg säkille tulisi 99euroa. Tällä kertaa sitä ei kuitenkaan asemalla ollut hyllyssä. Täytyy kysäistä, josko itse voisi sen ruuan valmistaa. Ohjeita pitäisi kuitenkin lääkäreillä olla, tutkimusteni perusteella. Tai jos jollakulla lukijalla on tietoa, otetaan sitä mielellään vastaan.