Jälleen terveyteen liittyviä höpinöitä tiedossa. Aloitetaan Fiiliksestä: viime viikon torstai alkoi normaalisti ja pienellä tollerilla oli täysi tohina päällä kuten aina. Iltapäivällä neiti muuttui uneliaaksi ja tyytyi makoilemaan sohvalla ja seuraamaan sieltä muiden tohotuksia. Tässä vaiheessa en osannut vielä mitenkään epäillä, että jokin olisi vinossa. Väsymys lisääntyi ja Fiilis siirtyi sänkyyn nukkumaan. Viiden aikoihin illalla aloitettiin valmistautuminen möllikisoihin lähtöön, mutta Fiilis ei suostunut nousemaan sängyltä. Tuntui vain hieman kuumalta joka paikasta. Tästä puoli tuntia ja Fiilis nousi sängystä ja vinkaisi muutaman kerran siirtyessään keittiöön. Siellä istahti vinosti eikä päässyt siitä ylös. Tarkemmin tutkittuani huomasin takajalkojen olevan hieman turvoksissa. Ensiavuksi särkylääke ja lumihankeen seisomaan. Illan neiti makasi sohvalla ja muutaman kerran käytiin seisoskelemassa lumihangessa.

Seuraavana aamuna Fiilis pystyi jo kävelemään, tosin tökösti, mutta kuitenkin. Jalat olivat vähän kinnernivelestä alaspäin turvoksissa, mutta kuumotus oli häipynyt. Fiilis oli kehittänyt itselleen lievän imusuontentulehduksen. Eläinlääkäriin ei tarvinnut lähteä, vaan neuvoteltiin puhelimitse. Oma ensiapu oli ollut oikein ja oireet saatiin taltutettua samoin tein. Nyt neiti saa olla viikon verran levossa, jotta turvotus häipyy kokonaan. Fiilis vaan ei tykkää olla aloillaan ja liikkeet ovatkin jo palautuneet normaaleiksi.

Sitten minun kultaiseen Lassiin. Tänä aamuna poika säikäytti minut pahanpäiväisesti. Lassin takajalat pettivät täysin alta, eikä poika päässyt nousemaan ylös. Avustettuna poika pystyi seisomaan laittaen kaikki voimansa etujalkoihin, joilla piteli kehoaan. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja auto kohti Karstulaa. Matkalla piti pysähdellä, kun poika on kaiken lisäksi kehittänyt itselleen ripulin eilisen päivän aikana. Eläinlääkäriin päästyä, Lassi pystyi jo kävelemään sisään klinikalle. Eläinlääkäri väänteli ja käänteli poikaa, mutta Lassi ei reagoinut mihinkään. Asentotunto ja kiputunto oli osittain poissa takajaloista sekä vasenmalta puolelta kehoa, toisekseen Lassi on myös niin kiltti, ettei näytä kipujaan. Itse vain pitää osata lukea noutajaa. Lisäksi kuvattiin selkä ja sieltä löytyi syy. Selässä on spondyloosi, pieni luupiikki. Ripuli on saanut noutajapojan selän kramppaamaan, ja luupiikki painaa hermoja, jonka seurauksena oli takajalkojen halvausoireita.

Hoidoksi Lassi sai kipulääkkeitä, lihasten rentouttajia, antibioottikuurin ripuliin sekä ripulilääkettä. Spondyloosi on Lassilla traumaperäistä. Kesällä tapahtui raju yhteentörmäys toisen koiran kanssa (Lassi seisoi haistelemassa maata ja toinen koira juoksi täysillä kylkeen), ja tämän seurauksena on selkä rankaan muodostunut luupiikki. Tällä kertaa kuvissa ei näkynyt kuin yksi, mutta eläinlääkäri suositteli kuvaamaan Lassin selän myös muista kulmista, jotta saataisiin selville onko siellä vielä lisää muutoksia. Nyt Lassipoika joutuu olemaan kaksi viikkoa täysilevossa. Ei lenkkiä, ei hyppimisiä, ei sohvalle kiipeilyä, ei portaita. Mamma saa siis urakalla pohtia kuinka kantaa poika rappusista ulos ja taas sisälle. Lisäksi pitäisi keksiä pojalle myös jotain aivotyöskentelyä, joten vinkkejä otetaan vastaan.

Oikein isot onnittelu muiskut mamman Lassi Laser Salamalle! Jo 5-vuotta tulee täyteen, se vasta onkin ison pojan ikä! Pidä aurinkoinen ilme jatkossakin. Ja toivotaan, että tämä vuosi menisi vähillä eläinlääkärikäynneillä, eikä tänä talvena olisi liian kovia pakkasia, jotta tarkenisit ilman pohjavillaa ulkosalla ja iho pysyisi kunnossa. Ja toivotaan, että nykyinen lääkitys toimii ja pitää ikävät oireet poissa.

Illalla on luvassa lahjan valinta, puruluita  ja synttärikakku. Ja katsotaan, josko huomenna ilmestyisi myös hyvä ämpäri!

Lassi 19.1.2012

Mamma, tarviiko mun vielä kauan poseerata?

Mamman kullanmuru

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain, hyvää syntymäpäivää sulle toivotan!

Niin se vain aika kuluu ja mamman pikkuinen täyttää jo kaksi vuotta! Synttärisankarin ohjelmassa on hauskaa agilityn parissa ja kakun syöntiä sekä lahjan valinta. Viime vuonna neiti halusi kaapin aarteista pusukalan, joten saa nähdä mitä tänä vuonna halutaan. Tosin neiti haluaisi kovasti käytettyjä tennispalloja, kun uudet ovat niin ällöjä!

Fiilis 6.1.2012

Fii ja karvaton kaula 6.1.2012

Iltapäivän päivitystä:

Fiilis, Oili ja Lassi kävivät agihallilla juoksentelemassa Tanja kartturin avustuksella. Ratana oli päästäheitetty hanaa-versio, ja hauskaa tuntui jengillä olevan. Ja Fiilis kun on niin kiltti ja so sweet, sai neiti makoisan lahjan Tanjalta. Myös kavereita oli muistettu! Iltapäivällä oli myös lahjan valinta: kaapin aarteet olohuoneen lattialle ja Fiilis sai päättää minkä halusi ottaa. Itse oletin, että kalateemalla jatketaan, mutta neiti yllätti ja valitsi ankan. Taitaa sisäinennoutaja nostaa päätään!

2v. poseeraus

Fiiliksen sydänkakkuset

Toivottaa Leevi, Lassi, Fiilis, Oili & kirjuri Maria

...häntä hellikäämme. Lääkkehillä hoidelkaa Leeviystäväämme.

Viikonloppuna huomattiin Leevin housukarvoissa märkää nestettä ja hännässä myös. Ensin tuli mieleen ajatus, josko suoli on tukossa ja tulee ohivuotoa. Tarkemmin tutkittua, paljastui hännästä paha hot spot. Kymmenen sentin pituinen ja parin sentin levyinen tulehtunut alue puolessa välissä häntää. Samalla löytyi myös peräaukon vierestä patti.

Tänään kävimme eläinlääkärillä näyttämässä häntää ja pattia. Patti osoittautui adenomaksi, miksi itsekin sitä epäilin. Leevillä on aiemminkin ollut niitä, joskus 7-vuotiaana, jolloin ne leikattiin pois kastraation yhteydessä. Adenomia ei pitäisi kovinkaan usein tulla kastroiduille uroksille, mutta mulla onkin poikkeavat koirat. Adenoma on hyvänlaatuinen kasvain, joka voidaan poistaa leikkauksella. Leevin kohdalla seurataan nyt tilannetta. Vanhan koiran kohdalla jännittää leikkaukset rauhoituksen takia. Jos adenoma ei kasva vauhdilla, eikä ala vuotamaan tai häiritsemään Leeviä, ei sitä tarvitse poistaa.

Leevillä oli myös anaalirauhaset tukossa, jotka tyhjennettiin. Kyllä oli pitelemistä vanhassa herrassa, kun operaatiota tehtiin. Kun eläinlääkäri alkoi tutkia häntää, piti avuksi pyytää hoitaja pitelemään Lepakkoa. Rimpuilu vain paheni ja huuto oli aivan kauheata. Häntä on todella kipeä ja Leevistä on aina ollut hieman noloa, jos joku takapäätä tutkii. Nyt on pitkä antibiootti-kuuri tiedossa ja varuiksi myös särkylääkettä. Häntä pitää puhdistaa pari kertaa päivässä suihkuttamalla vedellä ja kuivaamalla huolellisesti, jonka jälkeen puhdistetaan vielä Betadinella ja hieman Bacibact-pulveria päälle.

Leevi oli hyvin reipas ja hienosti käyttäytyvä asiakas. Muutoin on hyvässä kunnossa, mutta hampaat olisi syytä muistaa pestä silloin tällöin. Täällä on nyt belgiherra puolikarvaisen hännän omaavana, mutta hyvin tyytyväisenä siitä, että anaalit on tyhjät. Iltalenkillä mentiin melkein lentämällä eteenpäin.

Tänään Jyväskylässä JAT:n kisoissa Fiilis ja Tanja jatkoivat aksauraansa. Jälleen oli tiedossa kaksi rataa juostavana. Ensimmäiseltä radalta hienosti nolla tulos ja sijoitus toinen. Jiihaa, toinen LUVA takataskussa. Isot kiitokset kartturille. Onnittelut Fii & Tanja!

Toisella radalla Fiilis oli ihan kuutamolla ja ihmetystä aiheutti radalla seisova tuomari. Fii ei ollut tilanteen tasalla lainkaan, joten Tanja teki hyvän päätöksen ja toi neidin pois radalta. Joskus käy näin nuoren ja kokemattoman koiran kohdalla. Fiilis toteaa tähän, että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Fiilis harjoittelee putkea huhtikuussa 2010

Fiilis ja Tanja aloittivat agilityuransa tänään Pieksämäellä. Tanjan valvovan ohjauksen alla ensimmäiseltä radalta yksi virhe ja sijoitus kuudes. Toiselta radalta nollatulos ja sijoitus kolmas. Ensimmäinen LUVA taskussa. Jee, hienoa Fifi ja Tanja. Kiitos!

Kyllä kannatti antaa neiti äkki pyynnöllä mukaan kisoihin. Itse en valitettavasti mukana ollut, mutta Tanja lupasi laittaa selvitystä kisareissusta ja radoista, kunhan aikaa löytyy...

13.11. päivitystä: Fiiliksen ja Tanjan menoa voi käydä ihmettelemässä TÄÄLTÄ ja tarinaa TÄÄLTÄ.

Tuleekohan minusta isona agilitykoira? Pohtii Fiilis huhtikuussa 2010.

Lassi kävi näyttäytymässä eläinlääkärillä viime viikolla, kun korvat alkoivat kutista ja haista pahalle. Poika kerkesi parin päivän aikana saada korvanlehdet täyteen haavoja. Tuloksena hiivatulehdus molemmissa korvissa, jonka hoitoon saatiin Canofitea. Aine on auttanut ja kutina hävinnyt melkein kokonaan. Samalla ihmeteltiin Lassin päässä olevia rupia, jotka puhkeavat uudestaan ja uudestaan hoidosta huolimatta. Siellä on ärhäkkä ihotulehdus, joka ei ole parantunut useista antibiootti-kuureista huolimatta. Lisäksi märkärupea on ilmestynyt poskiin. Joten siihen ongelmaan aloitettiin uudella antibioottilääkityksellä ja nyt toivotaan, että se auttaisi. Lisäksi iktyoosi on nyt levinnyt koko kehoon. Selkärangan ympäriltä on lähtenyt karvat ja hilseilee valkoisenaan (alkavaa iktyoosia, muualla hilseily tummaa, mikä kertoo pitempään jatkuneesta iktyoosista).

Iho pesut jatkuvat ja niitä täytyy jälleen tehdä useasti. Lassihan ei ideasta pidä lainkaan. Mutta iho on saatava edes hieman paremmaksi ennen talvea ja kuivaa ilmaa. Lassin kasvattajan ehdotuksesta kysyin eläinlääkäriltä, josko kokeiltaisiin Allerderm Spot On -valmistetta. Sellainen paketti lähti mukaan. Alkuun laitetaan kaksi ampullia ympärikehoa viikossa ja neljän viikon jälkeen annetaan paketin ohjeen mukaan. Toivottavasti tämä auttaisi. Lisäksi Lassin ruokavalioon pitäisi tuplata rasvahappolisiä ja jatkaa A- ja E-vitamiinikuureja.

Samalla ilmaisin huoleni Lassin linkkauksesta. Poika linkuttaa etujalkojaan jopa lyhyen hihnalenkin jälkeen. Lassi myös pureskelee etutassujaan iltaisin ja tykkää oleilla yksinään saunassa lattialämmössä. Vääntelyn ja kääntelyn jälkeen todettiin, että aristaa kyynärpäitään ja välikämmeniä. Lassin kyynäräthän ovat 1/2 ja sen kuullessaan eläinlääkäriltä pääsi huudahdus "nehän ovat tosi huonot". Huonot tosiaan koiralle, jolla suurin osa massasta on etuosassa. Joten nivelrikkoa on etujaloissa kyynärissä ja välikämmenissä. Tutkimusten perusteella ja aristuksen määrästä, ei jalkoja tarvinnut kuvata. Kipulääkitystä ei viitsitä aloittaa, koska Lassi syö muutenkin niin paljon lääkkeitä, että sisäelimet ovat kovilla jo niiden takia. Kipulääkettä voidaan kuitenkin antaa tarpeen mukaan silloin tällöin. Hoitona aloitettiin Cartrophen-pistossarja, ensimmäisen laittoi eläinlääkäri ja loput laitetaan itse viikon välein. Toivotaan, että tällä mennään useita kuukausia.

Kuten jotkut jo tietävät ja eräät epäilevät, kävimme lokakuun alussa Fiiliksen kanssa taipumuskokeessa. Vaikka koira on taipuisa, ei tällä erää taipunut tarpeeksi. Näin alkujärkytyksestäni toivuttuani, olen valmis vuodattamaan. Treenit ovat menneet kesän aikana hienosti ja raadot ovat minulle palautuneet. Ongelmana on ollut se, ettei kertaakaan treeneissä ole ammuttu (kerran damipysyllä) ja vieraita ihmisiä ei ole ollut seuraamassa. Joten arvata kai voi mitä tapahtui.

Paikan päälle menimme hyvistä ajoin, jotta saatiin Fiiliksen kanssa nähdä muita ihmisiä ja noutajia. Itse olin aika paniikissa vaikka sitä ei ehkä ulospäin näkynyt. Tuomarin puhuttelussa Fiilis meinasi aina välillä komentaa minua tekemään jotain, kun odottaminen on pienestä tollerista niin tylsää. Laittoi myös kiemurteluleikiksi jalkoihini ja sai kummeksuvia katseita muilta. Olimme neljäntenä vuorossa, joten Fiilis odotteli autossa sen aikaa, jotta itse kävin katsomassa muutamaa suoritusta. Auton ovet olivat auki, jotta Fiilis saisi kuulla laukauksia. Autossa ollessaan ei ollut reagoinut ääniin. Ennen omaa suoritusta katselimme edellä menevän koirakon lokin noutoa ja Fiilis alkoi olla aika innoissaan. Jalat alkoivat täristä ja neiti ei meinannut pysyä nahoissaan, kun äkkäsi veneen järvellä. Oma jännitys kasvoi ja tuntui ettei henkeä saa.

Vesinoutoon lähettäessä Fiilis kiskaisi itseään otteesta pois (ei päässyt) kun ammuttiin, mutta lähti vauhdikkaasti hakemaan lokkia. Molemmat lokit tulivat minulle ja siirryttiin ruutuun. Tähän mennessä Fiilis ei ollut vielä kerennyt tajuta yleisöä, mutta ruutuun mentäessä sen huomasi. Tällä kertaa heittovarikselle ammuttaessa Fiilis kiskaisi itseään niin paljon taaksepäin, että pääsi minulta irti hakemaan varista, ennen kuin sain siihen luvan. Tämä varis tuli vauhdilla minulle käteen, mutta sitten alkoi pikku tolleri vain juoksemaan ympäri ruutua ja yritti hakea kuivumassa olevia lokkeja rannasta. Katse alkoi neidillä muuttua ja epäröi tulla luokse kutsuttaessa. Katseli yleisöä ja ei meinannut tulla viereen uutta lähetystä varten. Pariin kertaan lähetin uudelleen, mutta kävi vain siirtämässä muutamaa varista ja jatkoi juoksentelua.  Itse olisin halunnut keskeyttää paljon aikaisemmin, ennen kuin tuomari totesi saman. Tuomarin mielestä Fiilis ei reagoinut laukaukseen vaan koko tilanne kaikkineen oli sille liian tuntematon. Kokemattomuus ja ohjaajan liiallinen jännittäminen on erittäin hyvä yhdistelmä. Jäimme vielä hetkeksi katselemaan muiden suorituksia. Seuraavan koiran mennessä vesinoutoon oli Fiilis jo sitä mieltä, että voisi lähteä uudelleen noutamaan. Eli palautui tilanteesta hyvin nopeasti.

Itselleni tilanne oli aivan liian paha. Tarkoitan siis sitä, että aikaisemmista koirista on pari pelännyt laukauksia ja menettäneet kokonaan toimintakykynsä laukauksen kuullessaan. Muistot palasivat liian voimakkaina mieleen ja olin jo sitä mieltä, että Fiiliskin pelkää. Tunne on kamala, kun näkee, että toinen ei tajua tilanteessa mitään ja itse ei tiedä miten tilanteen saisi laukeamaan. Mutta häntä pystyssä mennään etiäpäin ja ensi vuonna sitten yrittämään uudelleen. Tiedämme nyt mitä pitää harjoitella.

Fiilis on ollut hieman herkempi ja arempi jo jonkin aikaa. Tänään kuitenkin tokokouluttajamme Hanna valoi uskoa minuun. Sanoi, että tyypillinen tolleri, kun kerroin miten käyttäytyy. Totesi myös, että vilkas koira ehkä enemmän kärsii teini-iästä kuin rauhallisempi. Ja täytyy todeta, että tolleri kehittyy ja kypsyy paljon hitaammin kuin esimerksi belgi tai kultsu. Tämä Fiiliksen murrosikä vain on saanut minut ihmettelemään, kun aiempien koirien kohdalla kaikki on mennyt niin hyvin ja tälläiset ikävaiheet ovat menneet ohitse kuin itsestään. Ja tähän mennessä vain urokset ovat reagoineet minuun ja jännitykseeni, kun nartut eivät ole siihen reagoineet. Nyt sitten käsissä onkin narttu, joka reagoi minuun ja se sitten lisää minun jännitystäni entisestään. No, tuonkin pitäisi häivetä ajan kanssa, joten siihen saakka eletään toivossa ja keksitään miten sitä voitaisiin lieventää.

Edellisen kerran olen Lassin terveydentilasta kirjoitellut kesäkuun loppupuolella. Kortisoni saatiin pois heinäkuun loppuun mennessä, mutta Imurel jatkuu annostuksella 50mg/päivässä. Kaiken lisäksi Lassin iho tulehtui pahasti elokuun aikana, johon poika joutui syömään kuuden viikon Rilexine-antibiootti kuurin. Iktyoosi on pahentunut syödyn kortisonikuurin ja uimisen vuoksi. Iktyoosi altistaa ihotulehduksille, kuten tekee myös immunospressiivinen lääkitys. Tämän kaiken lisäksi Lassi on alkanut ontumaan etujalkojaan rasituksen jälkeen. Alkuun epäiltiin immuunireaktiota nivelissä. Otettiin myös borrelia-vasta-aineet verinäytteestä, tulokset negatiiviset. Todennäköisempää on, että syy on viallisissa kyynärissä. Jalat naksuvat ja Lassi pureskelee oikeaa etujalkaansa melko usein. Särkylääke auttaa ja silloin pureskelu jää pois.

Elokuun lopussa eläinlääkäri totesi myös Lassin kivesten surkastuneen, johtuen autoimmuunisairauksista. Myös iktyoosilla tiedetään olevan vaikutusta sukupuolihormonien tuotantoon. Lassi pääsee tulevaisuudessa pieneen niks-naks-operaatioon, mutta ei kerrota siitä pojalle vielä. Samaisella käynnillä todettiin myös se, että Lassi tulee syömään lopun ikää lääkkeitä ja on ihan turhaa haaveilla lääkkeettömistä ajanjaksoista.

Jälleen on iho huonontunut ja iktyoosi alueet ovat levinneet koko kehoon. Tähän mennessä puolivälistä kylkiä ylöspäin ja naama sekä korvat ovat välttyneet hilseilevältä iholta, mutta nyt tauti jyllää koko kehossa. Vaikka Lassia on estetty menemästä uimaan, ei syksyn sateet ole säälineet ihoa. Tulehduksen alkua on jälleen näkyvissä ja noutajapoika taitaa saada sadepuvun piakkoin. Sateelta kun ei voi mitenkään välttyä tähän vuodenaikaan.

Sitten Oiliin, pannus on levinnyt ja ärhäköitynyt kuluneen kesän aikana. Kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun, jouduimme taistelemaan kortisonitippojen kanssa. Oili kun ei ole mikään maailman helpoin koira, joka antaisi laittaa tippoja. Taitava kylläkin on pitämään silmiään kiinni ja vielä tosi tiukasti. Heinäkuun lopulla eläinlääkäri ehdotti siklosporiinia ja kortisonia yhdessä. Pannus oli aktiivisena molemmissa silmissä ja oikean silmän reunassa on vyöhyke joka on jo pigmentoitunut, eli harmaaksi muuttunut. Joten hoitona oli seuraavan kuukauden ajan Optimmune ja Oftan Dexa salvat. Optimmune aiheutti kuitenkin silmien verisuonittumista.

Elokuun lopussa silmät olivat hieman rauhallisemmat, mutta eläinlääkäri totesi, että Optimmune hoitoa pitäisi jatkaa, eikä sitä kannattaisi lopettaa. Mainitsimme, että Oilin silmät ärtyvät salvasta, mikä on erikoista. Oilin kisat olisivat siis kisattu doping-sääntöjen takia. Pannus on pahentunut pikkuhiljaa lääkitystaukojen aikana ja aurinko on ollut pahasta. Pari viikkoa mentiin jälleen Optimmunen voimin, mutta sitten alkoivat silmät olla niin verisuonittuneet ja kuivat, että oli jälleen aika pohtia asiaa. Eläinlääkärin mielestä Optimmune täytyy korjata jatkuvilla kortisoni-injektioilla tai esim. Protopicilla tai Sandimmunella (nämä tuttuja Alman hoitoajoilta kuivasilmäisyyteen). Sillä kertaa päädyttiin kokeilemaan kortisoni-injektiota, koska silloin ei Oilille tarvitse väkisin laittaa tippoja. Injektio myös mahdollistaa kisaamisen, mutta katsotaan sitä sitten jossain vaiheessa. Silmiä tulee nyt seurata, jos harmaata aktiivista tulehduskudosta ilmenee on injektio uusittava tai siirryttävä mainittuja lääkkeitä.