Eilen Oili kävi omalla eläinlääkärillä silmäkontrollissa. Onneksi aika saatiin heti, eikä tarvinnut odotuttaa loppuviikkoon. Viikonloppuna päivystyksessä saatu antibioottitippa (Oftan Akvakol) aiheutti lisää ärtymystä ja kuivumista Oilin silmissä. Antibiootti vaihdettiin Polysporiniin, mikä tähän mennessä on tuntunut hyvältä (ei aiheuta ärsytystä). Koska silmät näyttivät kuivilta, mitattiin kyyneleritys. Oikeassa silmässä alentunut (n. 5) ja vasemmassa normaali (yli 20), silti vasemman silmän sarveiskalvossa flurekaiini tarttuu pilvimäisesti, mikä viittaa kuivaan silmään. Pannus oireet olivat myös vasemmassa silmässä pahentuneet huomattavasti. Joten kahden viikon päästä uusi kontrolli ja silloin otetaan kyyneleritys uudelleen.

Samalla reissulla tuli uudelleen puheeksi Fiiliksen koepalalausunto. Itseäni on vaivannut suunnattomasti sana lymfangiektasia, kun sen laittaa hakukoneeseen eteen ilmestyy "lunnikoirasyndrooma". Mielessäni näin kaikki mahdolliset oireet, joten päätettiin ottaa verikokeet tollerista. Tautihan voidaan todeta verikokeilla ja suoliston koepalasta. Onneksi Fiiliksen veriarvot olivat kaikki normaaleissa puitteissa. Joten ei viitteitä suoliston lymfangiektasiaan, vaan se liittyy imunesteen kierron häiriöön jaloissa. Joten näillä tiedoilla mennään ja jatkan tutkisteluja aiheesta.

No niin, nyt niitä tulee ja oikein kunnolla. Siis terveystilanteen kartoituksia. Lassin verikoetulokset olivat puhtaat, eli ei huolta niiden suhteen. Selän ja jalkojen oireet ovat siis selästä johtuvia. Joten yritämme olla hissukseen ja mennä Lassin selän ehdoilla. Halvausoireita ei nyt ole vähään aikaan ollut, mutta selkä on kipeä. Lassi on hiljalleen oppinut hillitsemään menohalujaan ja pihassa tai mökillä ollessa ei enää touhota vanhaan malliin. Seurailee sivusta muiden touhuja tai menee yksinään kauemmas laumasta kaivelemaan kuoppia ja bongailemaan lintuja.

Juuri kun iloitsimme Oilin piilareista, on valitettavasti kerrottava huonoja uutisia. Perjantain ja lauantain välisenä aikana Oilia alkoi silmät vaivata ja yritti kovasti niitä raapia. Lauantaina oli vasen silmä lähes umpeutunut, joten oli mentävä päivystävälle eläinlääkärille. Piilolinssit otettiin pois ja vasemman silmän sidekalvossa oli pari pientä haavaumaa. Molempien silmien sidekalvot olivat hyvin ärtyneet ja punoittuneet. Hoidoksi saatiin antibiottitippoja ja käsky mennä omalle eläinlääkärille kontrolliin ensi viikolla.

Sitten Fiiliksen koepalalausuntoon, laitan suoraan sen mitä papereissa luki:

Näytteeksi on lähetetty yksi niukkalöydöksinen ihobiopsianäyte. Epidermis on normoplastista ja normaalisti keratisoitunutta. Ylädermiksessä todetaan niukka perivaskulaarisesti sijoittuva non-suppuratiivinen tulehdus. Näytteessä esiintyy runsaasti kasvuvaiheen karvanjjuurifollikkeleita ja niihin liittyneenä normaali määrä rauhasia. Merkittävin löydös on imusuonilaajentumat. ihon imusuonet ovat kohtalaisesti laajentuneet, ja niiden tuntumassa dermiksessä todetaan lisääntyneesti proteiinipitoista nestettä. Imusuonia rajaava endoteeli samoin kuin verisuonet vaikuttavat normaaleilta.
Näytteissä todettiin lymfakierron häiriölle (lymfangiektasia, lymfedema) tyypilliset kliiniset löydökset. Histologisesti muutos viittaa akuuttiin lymfakierron häiriöön, sillä näytteestä ei todettu krooniselle häiriölle tyypillisiä muutoksia. Tutkimustulos: Lymfangiektasia

Niin se aika kuluu. Jo seitsemän vuotta tulee täyteen tänään iltapäivällä Oililla ja sisaruksilla. Isot Onnittelut omalle Oilille, Yes!:lle, Sandylle ja Roosalle!

Oilille on suunniteltu päivälle hieman ohjelmaa. Aamupäivä levätään, puolen päivän aikoihin on lahjan valinta kaapin aarteista, iltapäivällä on jännittävät paikat kun Oili saa kauan himoitsemansa piilolinssit ja illalla luvassa rellestelyä mökillä ja kakkua.

Oili 2.5.2012

Oilista on tullut jo iso tyttö, joten pitkän uuvutuksen jälkeen suostuimme piilolinsseihin. Onhan se enemmän muodikasta, eikä tarvitse koko aikaa korjailla laseja kuonolle. Ripsien viaton ja hurmaava räpyttely onnistuu myös paremmin. Piilolinssien on tarkoitus suojata Oilin pannuksesta kärsiviä silmiä. Tämän jälkeen elämä on hieman helpompaa, kun ei tarvitse koko aikaa vältellä aurinkoa, tuulta ja hiekkaa. On ollut aika ikävää kierrellä lenkkejä vasta iltasella auringon laskettua. Nyt meistä tulee sitten jälleen päivällä eläviä!

Oili 2.5.2012, ennen piilolinssejä

Oili 2.5.2012 ilman laseja

Jälleen kerran eläinlääkärikäynti selontekoja. Maanantaina oli Fiiliksellä ja Oililla rokotukset. Oili sai myös kortisoni-injektiot silmiinsä ja piilolinssit laitettiin hankintaan. Nämä siis pannuksen vuoksi. Tuo injektio on kyllä hyvä keino pannuksen hoidossa. Pysyy kurissa ja samalla vältetään jatkuva lääkitys. Piilolinssit tulevat suojaamaan silmiä lisää auringolta ja kaikelta pölyltä. Kerrotaan siitä sitten lisää, kunhan vain ne saadaan. Rokotusten yhteydessä mainitsin myös Lassin selkäongelmien jatkumisesta sekä Fiiliksen takajaloista, joihin oli jälleen kerran kertynyt turvotusta. Joten torstaina meillä oli uusinta käynti noutajien kanssa.

Fiiliksen takajaloissa on pientä turvotusta varpaiden ja kintereen välisellä alueella. Koska asia vaivaa minua oikeastaan tosi paljon, vaikken siitä paljoa ole puhunut, niin päätettiin ottaa koepala turvotusalueesta. Eläinlääkärin mielestä Fiiliksellä on pienet imusolmukkeet takana ja epäili tämän vuoksi olevan häiriötä imunesteen kierrossa. Samalla myös röntgenkuvattiin rintaontelo. Sieltä ei onneksi mitään löytynyt, kaikki näytti normaalilta. Koepalaa ottaessa oli imunestettä valunut kunnolla ulos, joten tämä oli hyvä aika tehdä tutkimuksia. Tuloksia saadaan parin viikon kuluessa.

Lassin selkäongelmat ovat edelleen olemassa. Aistissa vierailu sai vain pohtimaan asioita lisää. Oma eläinlääkäri kiinnostui tuloksista ja ehdotti, että otetaan kuitenkin laajemmat verikokeet ja väännellään ja käännellään vielä lisää. Lassihan ei lääkärikäynnistä juurikaan innostunut. Kipu iskee mieleen kun sinne mennään. Lassi oli jälleen kiltti poika ja oli hiiren hiljaa kun sitä tutkittiin. Silmät vain pyörivät kauhusta. Tällä kertaa oli näkyvissä jälleen asennonkorjaus heikkous takajaloissa, selkää aristi huomattavasti kun paineltiin rintarangasta lannerankaan sekä lonkkien ulospäinkääntöä. Ohjeeksi saatiin jälleen lepoa ja kipulääkettä. Eläinlääkäri suositteli kokeilemaan osteopatiaa tai akupunktiota. Molemmista voisi olla apua. Verikokeiden tulokset saadaan viikon sisällä.

Eilen teimme matkan Vantaalle eläinsairaala Aistiin. Lassia tutki neurologiaan erikoistunut eläinlääkäri Janis Jeserevics. Lassilla on ollut takajalkojen halvausoireita tammikuussa kerran ja maaliskuussa kaksi kertaa. Koska röntgenkuvissa ei näkynyt spondyloosimuutosten lisäksi muuta aiheuttajaa, saimme suosituksen kääntyä Aistin puoleen magneettikuvausta varten.

Lassia koko reissu ei tuntunut kiinnostavan ja olisi lähtenyt klinikalta samoin tein kotia. Lassi olisi myös halunnut kadota tutkimushuoneesta siinä vaiheessa kun tajusi lääkärin olevan mies ja vielä puhuva lontoota. Siihen ei mamma Lassin harmiksi suostunut. Noutajan riemuksi saimme käydä ulkosalla näyttämässä liikkeitä. Valitettavasti Lassin pupuhyppely kulkeminen ei näkynyt, kun poika haisteli vain ihania vieraita hajuja. Toisaalta vaatii jonkin verran pidempää kävelyä tai vapaana juoksemista, että alkaa kulkemaan pupuhyppelyllä. Vääntelyjen ja kääntelyjen jälkeen poika tainnutettiin ja saimme käskyn lähteä ja tulla hakemaan poikaa 3-4 tunnin kuluttua. Lassi pääsi siis ihmeelliseen magneettikuvaukseen. Alla eläinlääkärin lausunto.

Yleinen kliininen tutkimus: normaali.

Ortopedinen tutkimus: kivulias lantion venytyksessä.

Neurologinen tutkimus: koordinoitu käynti, normaalit asentotuntoreaktiot kaikissa raajoissa. Normaalit niskanikamien hermot ja selkärangan refleksit. Vähäistä/kohtuullista artrofiaa lihaksissa. Koira siirtää kevyesti painoa vasemmalle jalalle.

Lonkka kuvaus: vähäisiä muutoksia lonkkanivelissä.

Magneettikuvaus (L4-Cd1): ei hermokudos kompressiota tai struktulaarisia muutoksia, normaali selkäranka ja paraspinaalinen pehmytkudos.

Syy kohtauksiin voi olla pienet infarktit selkäytimessä. Toinen vaihtoehto on vähäinen ortopedinen ongelma, joka ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi, jotta se olisi havaittavissa röntgenkuvissa.

Hoidoksi Lassi sai lisää kipulääketta ja rajoitettua liikuntaa seuraavien 2-3 viikon ajan. Tämän jälkeen pitää laittaa eläinlääkärille viestiä pojan voinnista.

Onneksi ongelma ei ole välilevyissä. Käynti ei antanut tarpeeksi vastauksia.  Koska eläinlääkäri oli erikoistunut neurologiaan, ei ottanut kantaa luustomuutoksiin tai lihaskatoon, ne kuuluvat aiheeseen erikoistuneille eläinlääkäreille. Miksi näin käy ja miksi halvausoireita esiintyy uudelleen ja uudelleen, tosin tähän mennessä onneksi vähäisimpinä kuin aiemmin? Mistä johtuu lihaskato, varsinkin oikeassa takajalassa? Minkä takia Lassi kulkee lenkillä pupuhyppelyillä ja laahaa takajalkojaan?

Leevi Lepakkoiseni täyttää tänään huikeat 14 vuotta. Oikein Paljon Onnea Rakkaalle Lepalle!

Dementia vaivaa aikalailla, muttei se tahtia aina hidasta. Joskus eksytään keittiön pyödän alle tai saunaan lauteiden alle. Joskus taas jumpataan salaa jumppapallolla vaatehuoneessa. Joskus on eteen ilmestynyt tavaroita, joita on vaikea kiertää. Mutta mikä tärkeintä ruoka-ajasta pidetään nykyään tiukasti kiinni. Aamulla partioidaan keittiössä tunnin tahi kahden verran ja samoin iltasella. Lenkillä mennään hitaasti mutta varmasti eteenpäin ja ihmisiä tuijotellaan emännän nolostumiseen asti. Mummojen kauppakassit liikennevaloissa voivat myös joutua yllätystarkastukseen. Aina ei myöskään voi muistaa kaikkia lähimmäisiä, joskus mamma tuntuu hieman tuntemattomalta. Kuulo on heikentynyt, mutta kun tarpeeksi kovalla ja korkealla äänellä kutsuu, löytää Leevi perille.

Tänään juhlitaan kermakakun kera perhepiirissä. Viikon mittaan on tarjolla erityisherkkuja, kaikkea kun ei taida uskaltaa antaa yhden päivän aikana jottei vatsa mene vanhalla sekaisin. Viikonloppuna oltiin mökillä juoksemassa lauman kanssa ja alla tuoreita kuvia Leevistä!

Leevi 18.3.-12

Leevi 18.3.-12

Synttäreitä juhlistamassa vasemmalta lukien Oili, Leevi, Fiilis, Helmi ja Lassi 18.3.-12

Lassin takapää reistaili jälleen menneellä viikolla. Takajalat menivät veteliksi eivätkä oikein jaksaneet pitää poikaa pystyssä. Samat oireet kuin tammikuussa. Eilen perjantaina käytiin eläinlääkärissä näyttämässä Lassia. Noutajapoika on jo pitempään laahustanut takajaloillaan ja lenkillä ollessaan lepäillyt lumikinosten varassa. Istumaan ja maahan meno on ollut välillä vaikeaa. Lassi myös pitää seistessään takajalkoja koukussa.

Eläinlääkäri tutki Lassin selkää ja jalkoja. Selkää painellessa Lassi aristi rintarankaa ja lannetta. Takajalkoja väännellessä jäivät ne siihen asentoon, mihin eläinlääkäri ne käänsi. Etujalat palautuivat normaalisti. Takajalkojen varpaissa ei ollut kiputuntoa toisin kuin etujaloissa. Rintarangan spondyloosi muutos ei voi vaikuttaa takajalkoihin tuolla tavoin. Eläinlääkäri epäili lanteen alueella olevan isompia ongelmia, kuten välilevyissä. Tavallisella röntgenkuvalla ei sinne nähdä. Tarvitaan varjoaine tai magneettikuvaus.

Tutkineen eläinlääkärin lausunto: koiran alaselkä "putoaa" seistessä, sen molempien takajalkojen asentotunto on selkeästi alentunut, perianaalirefleksi samoin, samoin kiputunto. Selkeä aristus selän palpaatiossa rintarangan puolenvälin jälkeen sekä lannealueella. Anaalit olivat täynnä mutta ei tulehtuneet, eturauhanen normaali palpaatiossa. Koska Lassilla on näin selkeitä neurologisia oireita, suosittelen kääntymään neurologisen eläinsairaala Aistin puoleen. Se on erikoistunut selkäongelmiin ja neurologiaan ja siellä on käytettävissä kaikki kuvantamismenetelmät. Nyt mukaan kipulääkettä varalle.

Lassille on nyt varattu aika Aistiin 4.4. ja sen jälkeen ollaan viisaampia.

Jee, jee! Tänään täällä kotohallissa, agilitasivat Fiilis ja Tanja itsensä kakkosluokkaan! Onnea oikein kovasti ja kiitokset kartturille! Kahvitellaan sitten kun ollaan terveitä! 

Itse en valitettavasti ollut ensimmäistä rataa katsomassa, joka oli nousurata, koska flunssa on vienyt voimat. Eli ensimmäiseltä radalta nolla tulos ja sijoitus toinen, siirto kakkosiin! Toinen rata oli sitten ensimmäinen startti kakkosissa, joten yritimpä sinne lähteä katsomaan. Tosin täytyy myöntää, etten mitään muista, kun paikka vain tuntui pyörivän ympärillä. Juu, en ehkä ole ihan niin parantunut. Tuloksena hylky. Mutta kakkoset on nyt korkattu ja tästä mennään etiäpäin!

Fiilis ihmettelee aitaa 12.4.2010

Ja vauhtia kun ottaa, pääsee yli!

Jälleen terveyteen liittyviä höpinöitä tiedossa. Aloitetaan Fiiliksestä: viime viikon torstai alkoi normaalisti ja pienellä tollerilla oli täysi tohina päällä kuten aina. Iltapäivällä neiti muuttui uneliaaksi ja tyytyi makoilemaan sohvalla ja seuraamaan sieltä muiden tohotuksia. Tässä vaiheessa en osannut vielä mitenkään epäillä, että jokin olisi vinossa. Väsymys lisääntyi ja Fiilis siirtyi sänkyyn nukkumaan. Viiden aikoihin illalla aloitettiin valmistautuminen möllikisoihin lähtöön, mutta Fiilis ei suostunut nousemaan sängyltä. Tuntui vain hieman kuumalta joka paikasta. Tästä puoli tuntia ja Fiilis nousi sängystä ja vinkaisi muutaman kerran siirtyessään keittiöön. Siellä istahti vinosti eikä päässyt siitä ylös. Tarkemmin tutkittuani huomasin takajalkojen olevan hieman turvoksissa. Ensiavuksi särkylääke ja lumihankeen seisomaan. Illan neiti makasi sohvalla ja muutaman kerran käytiin seisoskelemassa lumihangessa.

Seuraavana aamuna Fiilis pystyi jo kävelemään, tosin tökösti, mutta kuitenkin. Jalat olivat vähän kinnernivelestä alaspäin turvoksissa, mutta kuumotus oli häipynyt. Fiilis oli kehittänyt itselleen lievän imusuontentulehduksen. Eläinlääkäriin ei tarvinnut lähteä, vaan neuvoteltiin puhelimitse. Oma ensiapu oli ollut oikein ja oireet saatiin taltutettua samoin tein. Nyt neiti saa olla viikon verran levossa, jotta turvotus häipyy kokonaan. Fiilis vaan ei tykkää olla aloillaan ja liikkeet ovatkin jo palautuneet normaaleiksi.

Sitten minun kultaiseen Lassiin. Tänä aamuna poika säikäytti minut pahanpäiväisesti. Lassin takajalat pettivät täysin alta, eikä poika päässyt nousemaan ylös. Avustettuna poika pystyi seisomaan laittaen kaikki voimansa etujalkoihin, joilla piteli kehoaan. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja auto kohti Karstulaa. Matkalla piti pysähdellä, kun poika on kaiken lisäksi kehittänyt itselleen ripulin eilisen päivän aikana. Eläinlääkäriin päästyä, Lassi pystyi jo kävelemään sisään klinikalle. Eläinlääkäri väänteli ja käänteli poikaa, mutta Lassi ei reagoinut mihinkään. Asentotunto ja kiputunto oli osittain poissa takajaloista sekä vasenmalta puolelta kehoa, toisekseen Lassi on myös niin kiltti, ettei näytä kipujaan. Itse vain pitää osata lukea noutajaa. Lisäksi kuvattiin selkä ja sieltä löytyi syy. Selässä on spondyloosi, pieni luupiikki. Ripuli on saanut noutajapojan selän kramppaamaan, ja luupiikki painaa hermoja, jonka seurauksena oli takajalkojen halvausoireita.

Hoidoksi Lassi sai kipulääkkeitä, lihasten rentouttajia, antibioottikuurin ripuliin sekä ripulilääkettä. Spondyloosi on Lassilla traumaperäistä. Kesällä tapahtui raju yhteentörmäys toisen koiran kanssa (Lassi seisoi haistelemassa maata ja toinen koira juoksi täysillä kylkeen), ja tämän seurauksena on selkä rankaan muodostunut luupiikki. Tällä kertaa kuvissa ei näkynyt kuin yksi, mutta eläinlääkäri suositteli kuvaamaan Lassin selän myös muista kulmista, jotta saataisiin selville onko siellä vielä lisää muutoksia. Nyt Lassipoika joutuu olemaan kaksi viikkoa täysilevossa. Ei lenkkiä, ei hyppimisiä, ei sohvalle kiipeilyä, ei portaita. Mamma saa siis urakalla pohtia kuinka kantaa poika rappusista ulos ja taas sisälle. Lisäksi pitäisi keksiä pojalle myös jotain aivotyöskentelyä, joten vinkkejä otetaan vastaan.

Oikein isot onnittelu muiskut mamman Lassi Laser Salamalle! Jo 5-vuotta tulee täyteen, se vasta onkin ison pojan ikä! Pidä aurinkoinen ilme jatkossakin. Ja toivotaan, että tämä vuosi menisi vähillä eläinlääkärikäynneillä, eikä tänä talvena olisi liian kovia pakkasia, jotta tarkenisit ilman pohjavillaa ulkosalla ja iho pysyisi kunnossa. Ja toivotaan, että nykyinen lääkitys toimii ja pitää ikävät oireet poissa.

Illalla on luvassa lahjan valinta, puruluita  ja synttärikakku. Ja katsotaan, josko huomenna ilmestyisi myös hyvä ämpäri!

Lassi 19.1.2012

Mamma, tarviiko mun vielä kauan poseerata?

Mamman kullanmuru